perjantai 18. tammikuuta 2013

Lähiörakkautta

Hei evribaadi!

Aina sillon tällön mä, tai enimmäkseen Kauko kritisoi lähiöitä.

No mut arvatkaas, mä oon ylpeä lähiöasukas!

Mä nautin siitä, kun tunnen kaikki, voin aina tulla Davistolle murehtimatta sitä, mitä oon tehnyt eilen.

Jos mut pahoinpideltäis, ni ei tarvis murehtia kostosta; about 40 tyyppiä lähtis heti pieksämään väärintekijää.

Aina kun meet kauppaan, ni törmäät vähintään kahteen tuttuun.
Aina kun tarvii nollausta, ni blossiseura löytyy. Kovempia kamoja ei edes tarjota, koska ei. Ei, ei, ei Eki. Siitä seuraa vaan pahaa.

Mä en suostu näkemään mitään pahaa tässä. Mä näen vaan sen kun herään jostain ostarin läheltä yömyöhään, nousen jaloilleni ja skarppaan ja haastan pari jannua pöutäfutikseen. Koska se on oikeeta elämää!

Kävin just tässä aluekeskuksessa maalaamassa pikkusiskon kämpän. Siellähän oli kaikki siskokset, ja maalausjälki oli salettiin samanhenkistä. Noh, sehän nähään jahka maali kuivuu...
Samalla retkellä kävin faijalla, koska miksei? Siinähän se on matkan varrella.
Samaan syssyyn kävin kaupassa. Ja ärrällä. Ja avot! Siinähän oli koiran lenkki!

Mä ihan vilpittömösti nautin tästä elämästä. Onhan täällä paljon paskaa, päihde- ja parisuhdeongelmia, mut eipä niitä paljon mietitä siinä vaiheessa kun pöytäfutispallo iskeytyy pöytään ja fiilis on kova.
Ja pelikavereiks voi oikeestaan valita kenet vaan; kaikki tunnetaan.

Miks elämä ois elämisen arvoista toisella puolella maailmaa? Miks ois hienompaa tutustua uusiin ihmisiin Kallion uusimmassa trendibaarissa? Miks elämä ei vois olla hyvää siinä lähiössä?

Mä nautin kun 26h sitten soitin ujon puhelun Aarteelle, et läheks pelaa bilistä? No tottakai se lähti yli vuorokauden mittaselle radalle, joka johti kehnolla pöydällä pelatun 9pallon kautta pieniin päikkäreihin, siitä pöytäfudiksen syvimpään olemukseen ja kohta kotiin nukkumaan ja pelkäämään huomista.

My point being; Mä voin tehdä tommosta.
Mähän voisin olla jopa Ameriikan presidentti, mut sensijaan mä oon lähiön baarityöntekijä, joka tuottaa iloa muille ja ei maindaa siitä, että tää on lähiö. LÄHIÖ! (hyi, nyt se kuulostaa ihan kirosanalta....)

Mä oon ylpeästi olarilainen ja paskat piittaan jos joku kritisoi. Ugh.

Täällä ollaan aktiivisia; on jokavuotiset futistaistot, oli kirppis nuorisotilan hyväks, pöytäfudisturnauskin tulossa! Ja kas, Davistolla kävi pastori joka keskiviikko jakamassa sanomaansa uusille asukkaille. Okei, menestys ei ollut taattu, mutta ainakin yritettiin.

Yritän vaan sanoa, että lähiössä eläminen ei oo pelkkää pajauttelua ja kuusen kaatamista, itseasiassa tää on hyvää elämää, jossa pitää vaan löytää paikkansa ja sietää niitä päiväkoti-ikäsiä, jotka kiljuu parvekkeen alla: "VIE MUT TULVAAN! TULVAAN!"

Dude, jos sut viedään tulvaan, ni hukut. Opettele se R-kirjain.





Lähiö-Eki


2 kommenttia:

  1. Olari on sentään Espoossa!!

    Minä täällä Itäisellä rajalla. Vuosaari on OIKEA lähiö. Täällä pitää pelätä. Täällä elämä lyö sua päin naamaa. Tahtoo pois! Tahtoo Olariin.

    VastaaPoista
  2. Mun on ihan pakko kertoa sulle Eki, että silloin kun Mara oli pieni, teini ja nuor aikuinen, Kallio oli vielä kunnon rehellisten duunareitten kaupunginosa. Trendeistä tietoakaan. Päinvastoin, pitkänsillan toisella puolella asuvat katsoivat nenänvarttaan pitkin köyhiä kalliolaisia. Sitten muutin ja asuin noin 20 vuotta Espoossa eri paikoissa, mm. Olarissa. Sillä aikaa Kallion olivat löytäneet hyvin toimeentulevat nuoret aikuiset ja siitä lähti sitten trendikkyys käyntiin. Kalliosta tuli superhypersuosittu, kaikki halusivat Kallioon asumaan. Vanhaa Kalliota ei siis enää ole, mutta teen silti nostalgiakävelyitä joskus niillä kaduilla, jotka aikoinaan tulivat tutuiksi :)Jotenkin ne lapsuuden ja nuoruuden maisemat aika ajoin kutsuvat luokseen käymään.

    VastaaPoista