Ai onko vierähtänyt tovi? No on. Eki täs moi. Moi moi. Mikä buugi?
Näinkin pitkän "luovan" tauon jälkeen saatatte odottaa jotain äärettömän tarkkaan tutkittuja faktoja ja moneen kertaan pureksittuja tuntemuksia, mutta saanen saattaa teidät todellisuuteen: TIEDOSSA SAME OL' SHIT! EKI KNOWS NO SURPRISES!
Elo on kuljettanut ryhtiliikkeen siivittämää polkua, aina välillä pysähtyen kiukuttelutauolle tai hengittelemään syvään. Perus.
Terveysruoka: check.
Överiurheilu: check.
Painonpudotus: check.
Hyvä meininki: Njoocheckjookaiehkä.
Mun mielestä hyvään elämään kuuluu, että muistaa vähintään viimeisen kolmen viikon jokaiselta päivältä ainakin yhden tapahtuman. Ihan vaikka jonkun kuullun biisin tai tavatun ihmisen. Ihan mitä vaan! Haju, maku, näkö, tunto, joku, joku, joku. Niin että muistaa sen päivän tapahtuneen. Todistusaineistoa, sanoisi insinööri.
Mä en ehkä muista. Yksinkertasesta syystä, että päiväjärjestys menee tyyliin herätys, lasi porkkanamehua, aamujumppa, puuro, koiran kanssa lenkki, lounas, päikkärit, uinti, päivällinen, lenkki, paniikki väärin käytetystä ajasta, musiikkiterapiaa, lyhyt lenkki, unta. En siis tapaa ihmisiä ellen erikseen sovi treffejä tai maanisena ota työvuoroja. Tai no mitä horisen! Jumpissa näen joka päivä muita akkoja! Ja pakko myöntää, olen pakkomielteinen ihmisten tarkkailija. Oikeesti parhautta on kattella ihmisiä, niiden kehonkieltä ja tehdä omat johtopäätökset, kuunnella juttuja ja pohtia, mitä kaaaaikkea siellä rivien välissä piileekään. Naiset on pahimpia. Seriously! Muutamaan niin kammottavaan akkaan oon törmännyt hikisenä jumpan jälkeen, että vaikken tiedä mitä haluan olla isona, niin varmasti tiedän mitä EN HALUA olla.
Natsiryhtiliikehän tuottaa tulosta! Paino on tippunut aika vähän, tilalle on tullut järjettömän järisyttävät muskelit, iloinen mieli, hyvin istuvat farkut ja motivaatio. Tutut kehuu ulkonäköä ja silti ite on läski. Läskilihavahyisaatana. Harmittaa vähän kun en viitsi tähän nimeä laittaa, mut yks hyvinkin läheinen ystävä tokas viime sunnuntaina, että: "Nyt sun silmissä on toivoa". Ja vaikka toi edellämainittu lause on ihan vitun gay, on se silti aika totuuspohjanen. Ja sen tokassut henkilö saattaa joka keskiviikko olla sählyssä vahvasti sateenkaari, mutta ton sanoessaan se oli vaan ystävä.
Mä kuulun vahvasti niihin naisiin, jotka kuullessaan: "Sullapas on kauniit silmät!" tyrmää em. kertomalla kuinka "Oi kuule on selluliittiä perse täynnä ja sääretki sheivaamatta ja RUMAHAN MÄ OON! MITÄ HÖPISET?!" Vois tietty kiittää vilpittömistä kehuista...Mutku mutku. No joo, emmä kyllä mitään kehuja osaa ottaakaan, meen aina ihan punaseks ja pelkään että alan hikoilla. Oikeesti pelkään, koska noi mielikset (eli mielialalääkkeet) kiihottaa hikikarpaloita (himot ne on hiirelläkin!)
Mutta juup juup, addiktoituvana persoonana (Moi mä oon Eki ja mä oon sekakäyttäjä vaikka mielestäni oon vain alkoholisti) päätin tehostaa natsista toukokuun ajan. Tiiättekö sillai et jaksaa jaksaa vetää täysillä vikat vajaa 30 päivää ja sit vaik romahtaa!? Jäätelö on vaihdettu terveysvaihtoehtoon, rasvanpolttajat on ostettu, jumppakortti päivitetty ja ihmiskontaktit rajoitettu.
Uskotteko kuitenkin, että nautin vapaa-ajastani? En oo töissä, aikaa piisaa urkkaan ja olemiseen. Nukun jos nukuttaa, oon äidin apuna lapsenvahtina (!! MITALI! MISSÄ ON MUN MITALI??), ulkoillaan koiran kaa monta tuntia päivässä, oon leiponut vapaaehtoisesti, oon vaan ollut. En valita.
Sen verran historian siipien havinaa, että ai että! Mua aina vähän naurattaa oma kouluhistoria! Olinhan superoppilas hyvillä, ellen jopa huippu-, keskiarvoilla!
Siinä kohtaa kun Kuittarin opo (Kati?) kysy "No, mihis lukioon meinaat hakea? Sulla on 8.5" ja vastasin "En mihinkään", ja yläasteikäsen uhmakkuudella painuin ns. vittuun sieltä, röökille aidalle koska I'm too cool for school, ni kyllä vähän nauratti. Auktoriteetit saa vieläkin mun osalta haistaa paskan (paitsi poliisit univormuissaan... Uuh!) Mut noi on harvinaislaatuisia tilaisuuksia! Yläaste on ihmisen jollain tasolla parasta aikaa!
Okei, oli pakko kusettaa faijaa vuoden verran et "Juu juu, oon kauppiksessa jepajee" vaikka olin (salaa) töissä ja jokaisena palkkapäivänä naamaan ilmesty uus lävistys -parhaina kaks-, mut silti juu juu, tenttejä tiedossa, iskä! Anteeks :( (Äh, jäin fakkiin kymmenennen lävistyksen ja "Mä muuten lähen Tanskan kautta Norjaan kautta Walesiin kautta MOIKKA!"-ilmoituksen myötä...)
AAAARGH, nyt oon taantunut jollekin muistelotasolle. Oikeesti mitä pikasesti haluun sanoa, et must mun ja tyypin ei pitäis enää treffailla vaan mun ja aarteen pitäis olla kimpassa mut siihen pisteeseen pääsy vaatii salettiin jotain vollailua ja mulla on ikävä kaukoa vaikka se on ollu vasta viikon poissa mutku mutku haluisin kysyä sen mielipidettä ja haluisin huutaa vanhemmille koska ne on ollu paskiaisia mut kaikist eniten mietin omaa hyvää buugiani ja siihen kuuluu aarre. Ekin aarre.
VITTU TÄS TEILLE ANGSTIA. MOIDO. TEE EKI.
ps. selkeämpää shittii next time, for sure
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti