Aivan niin kuin olen tehnyt jokaisena päivänä kuluneen viikon aikana syystä että: Mua ei nappaa. Vaatii mielikuvitusta keksiä päivästä toiseen tekemistä, ettei tarttis istua puoliunessa tuolla näyttelytiloissa.
Tiloissahan tässä ollaan muutenkin. Masennusoiretta puskee ku soijaa helteellä. (Helle on sää, jota nuoremmat eivät ehkä muista, koska sitä on viimeksi tavattu Suomessa joskus 2011.) Karsee aggre-rage-meininki jatkuvasti ja eniten vituttaa kaikki ja vähiten ei mikään. Raivarit, syyllisyydentunteet, välinpitämättömyys ja satunnainen itkeskely sekä uniongelmat - liikaa tai liian vähän tai liian katkonaista - niin kyl on kuulkaa Kauko aiva parhaimmillaan. Voi että.
Eilen ostin jojon. Okei, vähän ärsyttää sekin, että se on sininen ja Snickersin eikä punainen kolajojo niin kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina. Käytiin J-manin kanssa kierrätyskeskuksessa. Sinnehän täytyis mennä kokonaiseks päiväksi ja mielellään paketti- tai kuorma-autolla.
Mut hei! Moi taas! Terkkuja tauolta!
Nyt tän muutaman tunnin kirjotustauon jälkeen, jonka oon viettäny mm. lounasbuffassa, näyttelyarvosteluja lukien, kahvia juoden ja keksiä syöden ja kirjoja pläräillen, voin sanoa onnistuneeni suunnattoman hienosti tämän päivän appearanceissa. Hyvä meitsi! Päivän kruunaa vielä se, että muistin yhdeltä päivältä tulleen puoltoista tuntia ylimääräistä ja näin ollen livahdan tossa vartin kuluttua kohti luistinrataa. Oh joy!
Fantsua viikonloppua kaikille! Itsehän vietän sen töissä, jotta ihmiset, jotka tekevät pelkkää arkiviikkoa voisivat vetää nakit ravintelissa. Nakkimuki ja votkuliryyppy ei haittais itseänikään eli sunnuntai tänne ja vähän äkkiä spasiiba.
Kaatuilemisiin!
Kaukendaali
Voi Kaukelia. Luistinrata on kyllä hyvä ajatus, votkuli huonompi, vaikka hyvä sekin joskus paikassaan. Mut Kauko hei, viikon päästä alkaa taas päivä pitenemään, jeesaaks yhtään?
VastaaPoistaVoihan Kake!
VastaaPoistaSää oot kun mun paita. Sanot sanoiksi välillä minkä minä myös tunnen. Ja se saa mut nauramaan ja unohtamaan sen, että oireilen ikävästi. Pääsen niin sun levelille, että oksat pois. Voisinkohan mie mitenkään auttaa, silleen niin kuin vaik henkisellä taholla? Hah ja hei, mikä vitsi! Kerron kuitenkin mikä voisi hiukka helpottaa...
Kaketsu, mie oon sua vanhempi. Ei meidän ikäero ole huimaava, vajaat sata vuotta vain, mutta... Mä olen varma siitä, että kaikelle löytyy selitys ja elämä saa eloa. Dont vori. Elämään kuuluu se, että on pakko välillä pysähtyä vakavaksi kärsimään ja miettimään outoja. Mut niissä on just se VOIMA! Siitä sinä elät, niin minä myös. Välillä hankalaa, mutta nähdäkseen taas Valon, joutuu hiukka reenaamaan.
Voi Kakkelson. me emme anna periksi! Annetaan ikävän tulla, mutta epätoivoon emme jää makamaan. Elämä ei ole paha, se on tarkoitettu elettäväksi. En tiedä, onko tuon jo joku viisas aikaisemmin sanonut? Ihan sama, ollaan jokatapauksessa elossa. Joulussa on taikaa, annat vain tulla sen! Trast mii!