sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Pastaa, pestoo ja päärynäsiideriä

Koska "Moi!" olis jotenkin niin laimea aloitus tällaisena päivänä niin aloitankin vaikkapa huutamalla, että ESPOOOO ON SININEN! KYLLÄ! KOHTA ON KOKO SUOMI SININEN! ESPOON BLUES! TAPIOLAN JÄÄNEEKERIT! POIKA SAUNOO JA NYT RILLATAAN!

Mä tiesin tän. Samalla tavalla kuin viime keväänä tuli sellanen fiilis sinä yhtenä sunnuntaina, kun olin ottanut pari päivää putkeen kuperkeikkalimonadia (huikea sana, pakko varastaa tähän) ja sydän hakkas niin, ettei hennonnut edes Alepaan kontata ja sit tuli se fiilis, että tänään Suomi voittaa maailmanmestaruuden. Sit, kun mä sen tiesin niin oli aika helppoa katsoa se matsi loppuun. Kyllä jääkiekko on jumalauta, se on hienoa. On se. Mikä muu kuin Seppo Taalasmaa tai Frontside Ollie yhdistäis ihmisiä nyt, kun meillä ei ole sotaakaan. Huomenna mennään Kuopijoon (tai no mä en mene Savoon kyllä samoista periaatteista kuin en mene Itä-Helsinkiinkään) ja puhalletaan rantapalloja niin, että taju lähtee! Blues on kyllä just noin perusespoolainen, että se on ihan paska ja sit se on vielä enemmän paska ja sit, kun ne vihdoin ja viimein loppumetreillä tajuaa, että ei helevetti myö hävitään, ku ollaan näin paskoja nii sitte ne alkaa pelaamaan.

Tunnistan saman perusespoolaisuuden itsessänikin, OHO! Tampereen kirjoitusreissu meni niinkin antoisasti, että maanantaina pelasin Angry Birdsia/ä ja sain lapsenomaisesti lohduttomat itkuraivarit, kun musta ei tuu mitään ja mulla on niin vaikeeta. Tiistaina olin kasvanut jo teini-ikään ja päivä menikin uhoamista seuranneen luovuttamisen merkeissä, että mä en enää kirjoita. Ikinä. Mitään. Ihan sama. Millään ei ole mitään väliä. Keskiviikkona kirjoitin kaikki paitsi yhden tehtävän valmiiksi. Torstaina kirjoitin sen yhden tehtävän. Perjantaina tulostin ne, totesin, että surkiaa on, mutta siinä ne nyt sitten on. Sitten matkustin junalla Helsinkiin ja oon ollut siitä asti helvetin huonolla tuulella. JEE! Tänään pitäis vielä puhua aprillia kahen minuutin verran videolle ja sit tapella se jotenkin deeveedeelle ja sit mä voinkin huomenna tai ylihuomenna kiikuttaa ne Bulevardille ja ottaa vaikka päikkärit. Tai pitää vaikka tunnin ajan hauskaa. Tai ehkä kaks tuntia. Huh.

Vaan mutta onhan meillä täällä hauskaa piisannut; saatiin jopa kahdelta blogilta tunnustusta ja sehän jos mikä tuntuu aivan siis megakreisiltä, melkein skifiltä.Toisesta saatiin jopa semmoinen plakaatti, jossa lukee, että Kaunis blogi. Huh. Pakko lainata toistakin hienoa lausahdusta tähän, että juuh, me syödään meikkiä, että oltais edes sisäisesti kauniita. Otamme siis kohteliaisuudet vastaan - sattumalta näin aprillipäivänä - nöyrästi ja sinisilmäisesti ja lähetämme virtuaaliyläfemmat Tiinalle ja -kummitus-tädille! SLAP*

Kummityttö täyttää tänään 3 vee. On se jännää miten lapset kasvaa ja vuosia tulee, mutta itse en ole vanhentunut päivääkään. Sen kunniaksi vedin törkeät sokerihumalat. Huh. Tänään mennään otsikon menulla. Toinen huh. Somersbyn päärynäsiideri on ehkä ensteks parasta.

ÄÄÄÄÄÄ! Nyt tuli taas ongelma ton kameran kanssa. Pitää lopettaa ja ottaa jotkut tappokilarit tähän väliin. Heippis! Voimaa!



Kauko

5 kommenttia:

  1. VEITKÖ NE JO?
    Itse rustaan epätoivoisena opiskeluni lähtökohtia. Kolme syytä miksi minut pitäisi valita:
    1. Minä
    2. Olen
    3. Epätoivoinen

    Ahhh, todellakin pääsen sisään. Etenkin kun ihan oikeasti vähän muunnellen copy-pastasin blogishittiä siihen revittelyn aakkosiin. Gah.

    VastaaPoista
  2. Hmmh. Perustietolomaketta vailla valmista. Kulttuurituotannon linjan videotehtävä kusi kameran toimimattomuuteen ja paniikkikohtaukseen. Huomenna aamulla pitäis käydä heittää noi. Sitä ennen hoitaa se tulostus ja uuaaargghh. VITTUMITÄPASKAA. Tänään piti turvautuu jo puolikkaaseen rauhottavaan, kun lähtee ihan käsistä tää stressaaminen.

    Arvaa muuten mitä. Tunnustan. Mä oon joskus nähnyt (okei, stalkannut) susta jonkun kuvan tuol fb:n puolella ja sit mä menin käymään tossa lauantaina yhdessä näyttelyssä ja olin ihan varma, että istut siellä ja kävin sit reteesti kysymässä, että moro, ootko "Shroom"? Se sano, että oon Sari, mut ihan hauska tutustua enivei.

    Huomenna tosiaan ihan vitun kammottava päivä, kun juoksen aamusta tulostimelle, sit bulevardille ja sit viel päivystää kasarmikadulle sitä (exän) näyttelyä. Jotkut sit vaan niinku osaa ja toiset sit vaan niinku listaa epätoivosuuttaan. Se on avoin näyttely. Tervetuloa.

    Kauko

    VastaaPoista
  3. Ou mai gaaawd senkin stalkkeri! Sua on muuten vaikee stalkkaa koska susta ei ole naamakuvia! Tiedoksi.

    Joo itellä sama, pitääkö aina viime tippaan jättää ja sitten ryntäillä ympäri kaupunkia ja mitä jos esim koko helsingin kaikki tulostimet menee rikki samana päivänä, sitä on käynyt, joskus, jossain, ihan varmana. SIT VITUTTAA.

    Heräsin aamulla paniikkiin että ei ei mikä päivä nukuinko yli vuorokauden, menikö hakuaika umpeen jumalauta! Vitutus oli kenties vielä korkeampi kun havaitsin että ei saatana, en nukkunut, pakko varmaan rustata tässä odotellessa loputkin paskat saatana. Huh. Rankkaa.

    VastaaPoista
  4. Kyllä sä sen vikan saat tehtyä. Mikä sua oikeastaan estää kirjoittamasta siihen tota 1.Minä 2. Olen 3. Epätoivoinen? Mun mielestä se ois ihan törkeän coolia.

    Ps. Ekin mielestä meidän pitäis olla fb-kamuja! Se aina muistaa sanoa siitä. Jos oltais, voisit ehkä nähdä mun salaperäisen, mutta uskomattoman kauniin naamankin. HUI!

    VastaaPoista
  5. No mä just vaihdoin ihan übertaiteellisen megaemokuvan prof.piciksi, joten what the heck! Kaveripyyntö lähtee osoitteella Kauko! ME TEHÄÄN JUMALAUTA HISTORIAA!!!

    VastaaPoista