Kun kaikki on riittävän hyvin

Aion nyt kirjoittaa siitä, kuinka levollista ja rauhallista on elää ilman turhia panikointeja ja skitsoiluja. Ja siitä, kuinka parin päivän takainen after sportVMP-fiilistely olikin vain hetkellinen hairahdus tällä kukkasin päällystetyllä elontiellä.Oikeesti kukkasia.

Toki ennen loistofiilisten jakamista aion purkaa mieltäni asiasta, joka on vaivannut minua jo pitkään. Jopa siihen malliin, että joskus pohdin olenko aikuinen lain! Nimittäin -nyt lähtee-
Top5 asiat, joita EI PITÄISI JOUTUA HANKKIMAAN OMAAN KOTIIN VAAN NIIDEN PITÄISI KUULUA KALUSTUKSEEN!
Vaikka vain sillä perusteella, että ne esineet/asiat vaan OLIVAT siellä lapsuudenkodissa, jostain kaiketi ne olivat vaan ilmestyneet, en tiedä.
Tämä aina muotoaan ja hankintatarvettaan muuttava ikuisuusongelma vaivaa aina tasaisin väliajoin, viimeksi toissapäivänä hypermegamarketissa etsiessäni vesisaavia. Millä vitun osastolla on vesisaavit?! Let's begin.

5. Vesisaavi
-kuka listaa muuttaessaan ekaan omaan kämppään että "jaahas, tarvitsen pyykinpesukoneen, imurin, henkareita, sohvan ja vesisaavin" Ei kukaan. Koska vesisaavia tarvitsee tasan silloin kun haluaa huljutella väsyneitä jalkojaan virkistävässä appelsiinin- ja mentholintuoksuisessa, äidiltä joululahjaksi saadussa, jalkakylvyssä syystä että khamoon, let's face it; jalkoja on dorka tunkea ämpäriin, ei ne mahu mukavasti (testasin) Ämpärihän löytyy kaikilta! Moppaukseen tietty, daa'a.

4. Sähkövatkain
-kuinka usein sitä tarvitsee jos ei leivo? Aika harvoin. Lapsuudenkodissa se silti vaan oli. Sähkövatkainkin on siitä vittumainen laite, että silloin kun sitä tarvitsee eikä sitä ole, ei sille oikein löydy korvaajaa. Ei auta, vaikka kuinka olisi runkkari ja ranteessa piisaisi ruista; ei se kermavaahdon vatkaaminen manuaalisesti vaan VOI olla kenenkään favourite things to do-listalla.
Luonnollisestihan ensimmäisen oman sähkövatkaajan varast.. ööh, LAINASIN faijalta. Toki ammattilainen kun olen, varastin siihen väärät terät, eikä se näinollen skulannut. RIKOS KANNATTAA JOS SEN TEKEE HYVIN! Nyt omistan oman vempeleen, jota olen oston jälkeen käyttänyt kaksi kertaa. Vuoden sisään siis. Hyvä ostos!

3. Säilykepurkin avaaja
-nykyään melkein kaikissa purkeissa on se kahva/juttu/silmukka/nykäsyvempele, jota oikein käsittelemällä saa tonnikalat kehiin. Vaan ei kaikissa! Ei niissä halvimmissa! Siis niissä, joita ostetaan päivä kaks kolme ennen massipäivää (lue: Xtra tahi Euroshopper) Halpaa ja pahaa tunaa, ja kaiken huipuks pitää vielä ostaa niille avaaja, koska ne on halpoja just sen takia, että ne tonnikalat on ryöstökalastettu jostain Aasian meriltä eikä lapsiduunareille Kambodzhassa ehditä opettamaan kuinka valmistaa tuotantotehokkaasti se avaajanipukkasilmukkaesineasiamikävittusenytonkaan. Siinäs sit vaellat ympäri prismaa ja suret kovaa kohtaloas ku et yhtään tiedä, miltä osastolta se saatanan avaaja löytyy. (ne muuten ruostuu ootteko huomannu?)

2. Sakset
-ei oo eka asia kauppalistalla. Isot sakset, pienet sakset, kynsisakset.. Liikaa! Teinit, tässä on vinkki teille: pyytäkää sakset tuparilahjaks! SERIOUSLY! Vai meneeks joku kauppaan silleen et joo, nyt mä ostan isot sakset? En ainakaan mä!
Saksia kuitenkin tarvitsee suht usein. Itsellähän on ollut se hieno tilanne, että puukkokaupassa duunailleena omistaa hyvän setin teräviä äänenvaimentajia (hah. hah.) ja niitä hai sie hyvin käsittelemällä on saanut askareen jos toisenkin pois päiväjärjestyksestä yksinkertaisesti puukkoa käyttäen. Monitoimityökalu at it's best (pst. Marttiini, 'nuff said) Mut silti, on varmasti jotain Laphin jänkhän aijjiä, jotka siistivät partansa ja leikkaavat kyntensä Ilveksellä, mutta meitä ihmisiä varten on sakset. Siksi ne pitäisi olla joka kodissa. Nimim. "mulla meni muutama vuos varastaa faij... Äh, hankkia ekat-84"

1. Kuumemittari
-Jos opiskelet farmaseutiks tai lääkäriks, ni joo. Mut oikeesti. Kuumemittari. Kuka keksii mennä törsäämään ekat jätskikiskakesätyötienestit tai opiskelijan Kela-miljoonatulot kuumemittariin, koska ei sitä edes oikeasti tarvitse. Syy: ekassa omassa kämpässään on jo sillai aikuinen, et kyllä sen nyt tietää jos on kipeä. Ei tarvita sitä kuumemittaria kertomaan, että "juu, lämpöä on 37.6, ei mitään mahiksia duuniin."

Ah. Sainpas purettua. Näitä varmaan on ainakin sata parempaa ja poissaolollaan loistavampaa, mut hei, nää tuli mulle mieleen vuosien saatossa. (Edelleen hankkimatta kuumemittari. Enkä aiokaan hankkia. In your face, 37.5 celsius!)

 Mut hei joo aa mitä? Niiiiin, niitä hyviä ja onnellisia fiilareita? Juu.

Tosiaan, after sport vmp eli tovin jonka jälkeen se vaipui horrokseen, ihan niinku kunnon pedon kuuluukin. Ekin ryhtis elää ja voi hyvin! Farkuista, jotka ei menneet jalkaan 3vkoa sitten, kuului vaan HUMPS kun ne soljahtivat verhoamaan talven kalpeamaa (whaaat?) alaraajastoani (whaaaat the fuck?!)
Terveysruoka maistuu ja mieli on kirkas. Jumpassa on käyty, sähly rullas ku stokkan portaat, baariduuni lähinnä hymyilytti ihanien asiakkaiden ja mainion kollegan ansiosta ja emmä tiiä. Jotenki tasapainonen olo. Yritän väkisin miettiä, kuinka tää kaikki on uuden lääkkeen ansiota ja samalla friikkaan, miten yks lääke voi vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen näin paljon.

Tai sit en mieti. Tai friikkaa. Tai ylipäänsä tee mitään ylimäärästä. Nyt just on kaikki hyvin. So be it.

Zen Eki