Hei! Tässäpä Ekin aatoksia bout viikon takaa! Luonnos, luonnollisesti.. Voimme vain pohtia kuinka tämä angstistoori olisi päättynyt!?

 I need your clothes, your boots and your motorcycle.

Eki Natsiryhtiliikkeestä MOI!

Oops, on vierähtänyt jumppatunti jos uimakertakin viimeisestä! ANTAKAA ANTEEKSI! Mun 28 vuoden aikana huonolla ruokavaliolla ja liikkumattomuudella kasvatettu kroppani on vielä jonkinasteisessa shokkitilassa kaikesta tästä mitä tämä nyt on.. Urheilusta. Niin. Näinollen aivoni ovat pystyneet vain keskittymään jumppatuntien muuttuneisiin aikatauluihin ja uimahalliajoituksiin.
Jälkimmäisellä tietenkin tarkoitan sitä, että on vainuttava milloin on hyvä aika mennä pulikoimaan.
Hyvällä ajalla tarkoitan tietenkin sitä, ettei halli ole puolillaan huutavia, innokkaita, ihan-melkein-uimataitoisia tokaluokkalaisia, jotka harjoittelevat POMMI-hyppyjään letkassa ja pilaavat -niinkuin lapsilla yleensä on tapana- ihan kaiken. Myöskin on hyvä sniikata ennen virastoista vapautuvia tanttoja, jotka työpäivän päätteeksi vesijuoksevat tukat kuivina kolmen parhaan ystävättären kanssa semmosena turhantärkeänä rintamana.
Mun ihannemaailmassa uimahallissa ei olis muita kuin minä. Ja ehkä pari paidatonta hengenpelastajaa. Varuiks vois olla myös pari poliisia ja/tai palomiestä, turvamaassa you know. Ja röökipaikka siellä altaan päässä.
Aerobikkaamassakin on käyty siihen malliin, että olen antanut itselleni toukokuun loppuun aikaa näyttää ja kuulostaa Arnold Swchrzckzeneggkkggeriltä nuoruusvuosinaan.
Kuva- ja äänimatskuu kehiin sit vaan!


Hassun uuden ilmiön olen huomannut: vapaa-aika pelottaa.
Joka päivälle on pakko kehittää tekemistä, jouten ei uskalla olla. Ja tsädäm: onneks voi aina harrastaa liikuntaa. Tai hamstrata työvuoroja, käydä tyypin luona ruokatreffeillä, puhua Kaukon kanssa maratonpuheluita aiheesta :"Ei ne miehet vaan tajuu. Vittu mitä paskaa!" Koska khamoon, eihän ne tajuu.
Riskinähän näissä aktiviteeteissa on, että yks kaunis päivä selkä kosahtaa kesken body pumpin, Kaukon kanssa riitannutaan ja bändimme hajoaa sisäisiin ristiriitoihin tai tyyppi vaan haihtuu Ekin elosta. Who knows. Päivä kerrallaan silti.

Oikeastaan koska kello on nyt 3 aamuyöllä ja mua väsyttää, niin jätän tän kesken ja jatkan huomenna. Ja jos totta puhutaan, nyt vituttaa. Ja harmikseni on todettava, että vitutus ei oo sitä avautumistarvetta vaan semmosta pakkomielteistä röökinkiskomista ja vihasten biisien kuuntelua. Pakko mennä aamulla jumppaan.