May the Force be with you, Kauko Skywalker

Saatuani tänään mafiavivahteisen 'toiveen' blogata hieman enemmän. Totesin vuodesohvani olevan sen verran pieni, etten millään voi jakaa sitä minkään hevosen ruuminosan kanssa, joten katsoin helpoimmaksi kirjoittaa tänne nyt pari sanaa fantastisesta elämästäni.

HUH.


HUH.


Riittäiskö?

EI? Miten niin ei?


Tänä maanantaina löysin kotoa kepin. Sittenpä kepittelin siinä jokusen liikkeen tähän tyyliin. En vahingoittanut kuin korkeintaan sieluani. Tuossa se voimanvaljastusväline nyt makaa samalla vuodesohvalla kuin se hevonen makaisi, jos en tätä kaikkea teidän kanssanne nyt jakaisi.

Maanantait ovat muutenkin saaneet aika kivan vivahteen näinä päivinä, koska uuden duunin myötä jokainen maanantai on vapaapäivä. On aikaa puuhastella ja kiroilla alkavaa viikkoa. On aikaa päivitellä ikäänsä, maailmanloppua, naapureita (niistä lisää kohta), ulkonäköään, elämän keskinkertaisuutta, kaatuneita haaveitaan. Ennen kaikkea on aikaa miettiä asioita. Tänään olen mm. miettinyt onko samalla sukunimellä tekemistä avioseksin vähenemisen kanssa? Kun ihmiset menevät naimisiin ja ottavat saman sukunimen niin niistähän tulee perhettä. Länsimaisen (ja käsittääkseni aika pitkälti universaalimmallakin tasolla) kulttuurin mukaanhan perheen kesken ei paneskella. Se on sukurutsausta tai insestiä tai jotain muuta yhtä pervoa. Miksi iskä ja äiti saavat paneskella, mutta sisarukset eivät? Biologit, psykologit ja kaikki geenitutkijat hiljaa! Puhun vain nimistä! TÄMÄ ON AJATUSLEIKKI.

Tänä maanantaina - kepittelyn ja kelailun ohella - olen myös harrastanut naapurikyttäystä. Perus, ajattelette, mutta kerronpas teille mikä toi siihen tänään ihan uuden lisämausteen; Ilmoituksen tekeminen. Niin! Minä tein naapurista ilmoituksen Seppo Taalasmaalle aka talkkarille, koska vitutti. Nyt kuukauden päivät siellä on joku juoppoämmä rääkynyt ihan randomeihin kellonaikoihin ja aina se on päätynyt siihen, että jotain kamaa lentää ikkunasta pihalle. Nyt se on menny jo ihan skifiks, että siitä on tullu tapa ja pihalle lentää roskiksista ja ruoanjämistä aina helvetin isoihin kattiloihin asti kaikennäköistä - huudon kanssa tai ilman. Jos olisin vielä sellainen pesäpallotoivo kuin kakskyt vuotta sitten niin linkoisin ne sen romut avonaisesta ikkunasta takas siihen kämppään, mutta emmä helvetti uskalla teräskattilaa ruveta viskelee kolmanteen kerrokseen tällä olkapäällä ja sihdillä. Jumaliste, että tekis mieli antaa kunnolla kasettiin, mutta enhän mä edes tiedä missä ovessa se asuu tai miltä se näyttää, kun ei sitä tossa pihallakaan näy, kun penkistä ei nouse edes oma perse sen vertaa, että veis roskat.

Seuraavien vapaapäivien toimintasuunnitelma on treenata heittokättä (sillä houkutellaan naapuri pihalle) ja videolla näkyvää keppitaistelua (sillä opetetaan naapuria viemään roskat ja laittamaan likaiset kattilat tiskialtaaseen).


kiivain kevätterveisin,
Don Kauko