Painavaa asiaa

Mulla on vaaka. Mulla on sellanen helvetinperkeleen vaaka, joka näyttää aina samaa lukemaa ja se on aina liikaa. Joo, nyt ajattelette, että ainahan vaa'at näyttää liikaa ja mitäs siellä pullukka valitat, että aina näyttää samaa lukemaa, mutta kun asia ei ole ihan niin yksiselitteinen. 

Esimerkkilähtötilanne: Leikitäänkö, että painaisin vaikka 100 kiloa. Leikitään sen takia, että toi on sellainen kivan pyöreä (eheh) luku, josta on helppo selostaa. Lisäksi se on se kauhuluku, jonka saavuttaessani tiedän, etten voi hirttäytyä, koska köysi ei kestäisi, vaikka elämäni olisi jo todennäköisesti aika sairasta ja yksinäistä. Nyt leikitään. 

Satakiloinen Kauko herää aamulla ja menee vaa'alle. Se näyttää tasan 100. Okei. Sitten Kauko menee uimahalliin ja siellä vaaka näyttää  95 kiloa. Kaukolla on ongelma. Kaukolla on tapahtunut yhden päivän sisällä 5 kilon hävikki ja yhden yön aikana 5 kilon painonnousu. 

Tästä vittuuntuneena Kauko alkaa urheilla, jättää pastat, pizzat, leivät, riisit ja kaikki muutkin lempiruokansa pois ruokavaliostaan, ostaa nesteenpoistajia ja Mikko Kivisen mainostamia rasvasieppareita ja menee kuukauden jälkeen uudestaan uimahalliin. Kovasti on jumpattu ja uitu ja lähemmäs sata kilometriä pyörälläkin rumpsutettu menemään. Täytyyhän sen jossain näkyä. Kauko hyppää uimahallin vaa'alle ja niinhän se näkyykin. Vaa'assa seisoo 90 kiloa. Viisi kiloa on lähtenyt. Voi onnea! Kauko kävelee seuraavat päivät pää pystyssä ja rinta rottingilla hymyssä suin vähän väliä itseään maireasti onnitellen. Ha, et ehkä ikinä saa haluamaasi opiskelupaikkaa, työtä tai parisuhdetta, mutta ainakin kohtaat nämä pettymykset viisi kiloa pienempänä! Maailmaahan tunnetusti pyörittävät lihavat miehet ja laihat naiset. Oujeah. Vielä pari vuotta niin näytän enemmän jälkimmäiseltä kuin ensin mainitulta. 

Tänä aamuna Kauko tyhjin suolin sai idean tarkistaa painonsa omalta vaa'altaan. Tältä, joka alunperin näytti tasan sata (100). Pakkohan sen on näyttää vähintäänkin 95 kiloa, koska sen verran on uimahallin vaa'an mukaan pudonnut. Kauko vielä hiljaisesti siinä itseään varotteli, että älä sitten pety, jos se näyttää mitä sattuu. Kaukon huoleton puoli sen sijaan oli ihan, että woteva mä nyt hyppään tähän enivei.

TASAN SATA. Kaukon helvetinperkeleen vaaka näytti edelleenkin 100 kiloa. Voitte varmaan vain kuvitella millaisen riemun se Kaukossa synnytti. Vaaka lensi takaisin kaapin pimeimpään nurkkaan siltä sadankilonseisomalta ja Kauko näkee taas peilistä Vesa Keskisen kyläkaupan parkkipaikalla zumbaavan lohduttoman tynnyrimäisen hahmonsa. 

Vaikka vaaka olisikin rikki, se selviää myöhemmin tänään, kun Kauko vie tämän lohduttoman hahmonsa uimahalliin, niin väkisinkin herää kysymys kuinka paljon psyykeellä on oikeasti valtaa ja voimaa oikeastaan missä tahansa asiassa, jonka haluaa suorittaa ja saavuttaa. Yhden ahdistavan masiinan takia katosi sekunnissa se hyvä fiilis, jota on rakennettu about puolentoista kuukauden verran, oli niitä tuloksia sitten fyysisesti näkyvissä tai ei. Ei voi sanoa muuta kuin, että vittu mitä paskaa. 

Kauko