Moi mä oon Eki, veikeä vesimies ja palvottu tyylinikkari!

Parahimmat stalkkerit siellä kotisohvilla, ikkunani takana, sänkyni alla, kirjoituspöydän ääressä ja vankilan näyttöpäätteellä.
Nyt jos hetkeksi laskette ne vimmatusti eri aikakausilehdistä kirjaimia leikkaavat sakset kumihanskoihin verhotuista käsistänne ja hetkeksi keskeytätte palvovan "Kauko&Eki, kuulutte minulle. Minulle. Minulle."-mantranne, niin kerronpas teille vuorostani normiudesta.



Sahatessani jäistä, parin kilon pakastekanapakettia keittiössäni isältä saadulla teflon-pinnotteisella sahalla (kyllä, juuri semmoisella raksoilla käytetyllä), tajusin, että ala- ja yläasteella valitut veistontunnit eivät menneet hukkaan vaikkakin yläasteen osalta puolet tunneista olin kiireinen jossain muualla tärkeissä tehtävissäni. Myymälävarkaissa, tupakanpoltossa tai nukkumassa kotona.
JumaLAUTA mikä gangsteri! Tsaijjai..

Sahasin ammattilaisen ottein!
Sahasin kuin itseoppinut ammattimies. Siis sellainen yksikätinen ja sormensa sahausonnettomuudessa menettänyt sokea kyklooppi-ammattilainen, joka aloittaa päivänsä reippahalla Kossu-kulauksella ja elämänhalunsa menettämisellä.

Syödessäni sitten pelkkää jauhonmakuista tomaattikeittoa ilman kanaa päätin näyttää tissini sille, joka tulee ja sahaa kanani päreiksi. (Omh, miks toi kuulosti vertauskuvalta yhdynnälle? Omfg.)

Ajattelin myös  kirjoittaa to do-listan hoidettavista asioista,.
Sitä ennen päätin varuiksi tutkia Maya-horoskooppini ja pelata BubbleShooteria.
Ja kuunnella musiikkia.
Ja järjestää kynsilakkani.
You know, kaikkea tuikitarpeellista.
Vilpakan alkukesän tuoman, noh, vilpakkuuden vuoksi katsoin villasukkien viimeistelevän jo valmiiksi upean kotiasuni. En löytänyt yhtään paria villasukkia, löysin kuitenkin lapaset.
Osaatteko kuvitellakaan tätä muodin riemuvoittoa, jonka saavutin pelkillä urheilushortseilla, reikäisellä Sundsbergia mainostavalla paidalla ja lapasilla jaloissa? Tämä on uskomatonta silmänruokaa.
Mon Dieu! Tuostapa sainkin idean: koska Kauniit&Rohkeat-huippudraama ei vittu kuole KOSKAAN niin aion hakea Forresterin muotitalon palkkalistoille!
To do-listani odottakoon; nyt on uusi elämä kyseessä!

Ah, pikavisiitti puoliramman isäni luokse venahti muutamaksi tunniksi. Hyvähän sohvapotilaan on sieltä sohvakuopastaan huudella: "Jääkaappi pittäis pestä! Pittää imuroijja! Kaupassa pittää käyvvä!"  Miten sitä voi sairaalle ihmiselle sanoa, että iskä-rakas, myös Maya-horoskooppini pittää tutkia!?
Joku on selvästi kirjoittanut to do-listansa juurikin tällaista onnettomuutta silmälläpitäen, just sayin'..
Enkä ole hirviö; Mayojen mukaan olen lempeä kuin Äiti Maa! Mistä tulikin mieleeni...

..Vietin laatuaikaa 6vee kummipoikani kanssa. Vai onkohan se vasta 5...? Vai 7.. Äh, en voi muistaa ku noita kummilapsia on niin paljon! KOLME! ....vai oliko niitä enemmän..?
Olen kuitenkin mielestäni ansainnut Vuoden Kummitäti-palkinnon viedessäni tuon kelmin lenkille koiran kanssa.
Jäbä talutti kuin Cesar Milan ja pulpatti koko matkan. Osa jutuista oli jopa... fiksuja..! Tässäpä muutama:



  
-"Jos sä kerran pelkäät käärmeitä niin sun kannattais olla tekemisissä niiden kanssa. Mee vaikka Korkeasaareen katsomaan niitä. Tai Australiaan. Sit pelko loppuu. Kaloista kannattaa pelätä vain piraijjoja"
-"Mä tiedän aika vähän mutta arvailen asioita."
-"Nyt kyllä jatketaan tätä kävelyä niin kauan että toi koira sylkee nuo syömänsä ruohot ulos. Sit sun ei tarvitse siivota niitä kotona."

Kiitti vinkeistä, äijä!

Kävellessäni siltä nopealta visiitiltä kotiin sahan törröttäessä laukustani mietin joutuisinko pidätetyksi tai SUPO:n mustalle listalle jos kävelisin ala-asteen pihan läpi lasten leikkiessä siellä. Olisinko nykyaikainen riski?
En uskaltanut ottaa selvää (vaikkakin poliisit ovat IKUISESTI tervetulleita elämääni wink wink).
Näinpä kävelimme hyvin ulkoilleen koiran kera muita polkuja.

Kotona hogasin, että koira on mun paras musta kaveri, pimennysverho toisiks paras.
Poissa on pöly ja paskaiset ikkunat. Hurraa!

Kävin myös kuuntelemassa kaverin näyttötyökonserttia. Toki menin naisellisesti myöhässä ja kuulin kolme biisiä, mutta jo niiden laatu vakuutti! Oli mahtavaa kuunnella oikeeta osaamista, helvetin mageeta ääntä ja tsekata lämpimän hyvä tunnelma. Kunhan löytyy klippiä niin täältä sen löydätte!

Oikein buustas omaakin inspiraatiota ja nyt-jos-edes-pääsis-siihen-koelauluun (peukut pystyyn!), niin jumalauta sinne menisin laulamaan niinku se saakelin okalintu laulaa legendan mukaan kuollessaan löytämällä okaisen puun ja lävistämällä sydämensä tuon julman puun pisimpään ja terävimpään piikkiin!
Eli AAAAIII SAAAATTANA!!!!

No ei, vaan kauniisti.


Olikohan tässä nyt mun normipäivä selostettuna? Oliko muuta?

Ah. Kiitos isosiskoni, joka annoit mukaani oman tokan luokan kuvan.
Olin jo tuolloin tyylitaituri. Vai mitä sanottu New Kids On The Block-svetarista ja neon-värisestä hiuspannasta. Housujahan tuossa ei näy (olikohan niitä lain jalassani? olin jo tuolloin persoonallinen.), mikä on tavallaan helpotus, koska trumpettihousut.

'nuff said.


Eki aka Fashion Guru, bitches!