Kana+saha+insinööri=EKI

Saha.
Me ollaan yhtä.
Sinä olet minun ystävä, minä olen sinun ystävä.
Minun käteni määrää liikkeesi, sinun sielusi määrää lopputuloksen.
Saha.
Minä rakastan sinua.

Moi!
Terveiset täältä silvottujen sielujen pakasteosastolta, jonne puukehikkoisten tuolienkaan ei kannata eksyä, koska silloin kuin sahataan niin silloin sahataan. Vakavalla ilmeellä. Ja kaikkea, mikä ei liiku.
Sahasin meinaan äskettäin pari tuolia, että saisin ne mahtumaan normi Smarren muovipussiin, koska meidän taloyhtiön jätehuonetta valvotaan.
Tunsin oloni terroristiksi kipatessani tuolinjämät verhottuna talousjätteiksi ja varuiksi loin viattoman hymyn roskiksen katossa olevalle pallolle.
Hah! Joku ilkeänaamainen naapuri vaviskoon!!

Jeah, hirveesti en pohtinut kuuluisaa pakastekanaani ostaessani sitä, notta miteenhä tuo pilikottais? Kelasin espoolaisittain, et: "Åkej, jag får från min pappa sahan ja sit joku hoitaa loput. OMG inte jag!" Joku blondi purkkareissaan ja Jenkki-hymyä väläytellen ilmestyy ja hoitaa sahailun niin että Tammisaaressa ruskettuneet lihakset aktivoituvat.

Nope.

Hain faijalta sahan "lainaks" ja kelasin ennen päikkäreitä vaan sahata sen osiks ja sit goijjaa ja sit taas olla fresh and cool. As usual...
Aloitin sahaamisen suht kokeneen oloisesti, mutta jo kymmenen sekunnin jälkeen tuumin et vmp. Varuiks (olenhan från Esbo) iskin kanan pakastimeen, marssin überMarkettiin, ostin ylihintaisia kanafileitä, paistoin ne ja tuumin, et onpas livet ganska fantsuu!

Tyypin haukuin puhelimitse ja päin näköä, koska kanani oli edelleen sahaamattomana pakkasessa. Joudunko tekemään oikeesti jotain itse?! EI KÄY! Mun pitää seilata ja ruskettua Versaceissani; Jag är från Esbo afterall bitches OMG!
 Mielessäni olin jo asettanut tyypin alakastin huoraksi, jonka tehtävä oli tuottaa muille ongelmia, jotta pääsisi johonkin salaiseen S.A.H.A.-klubiin, missä ne sitte naurais meidän normaalien tekniikoille.

Sit.

Sit se yhtäkkiä siinä kesken sohvalusikan (oho!) kertoi, kuinka itse sahaa kanan.

Mä kuuntelin ekat sanat.

 "No ku mä"

ja kelasin, et vooooi vittu mikä jätkä. AAAINA noi insinöörit puhuu itsestään... YYY!

Sit tokat: "Sahaan sitä kanaa, ni.."

Niin..?

"Ni vedän sen kahesta kohtaa melkein poikki, sit käännän ja vedän loput. Ja siis siltä poikittaiselta puolelta, koska ois huono idea sahaa koko kana poikki pitkittäin."

....Niinpä.. Onnneks mä en alottanu sillä! ......."  Ja sit se pokerinaama, KOSKA KUKA NYT OIS NOIN TYHMÄ HAHHAH!


Sit menin himaan, sahasin kanan sikanopeesti paloiks; kissa söi purut ja kanapihvit kuulemma oli hyviä.
Mä vihasin niitä.

Oikeesti kääntelin lisukepottuja uunissa ja sanoin niille (oikeesti!) et vihaan teitä! Niinkuin teinkin, mä vihasin niitä.

Kanansahaus on vakavaa puuhaa. Siihen ei kannata ryhtyä, ellei tiedä olevansa tarpeeksi vahva.

Ja kuka nyt olisi tarpeeksi vahva?



(Eniten vituttaa, että insinööri oli oikeassa. Just sayin'...)


-Ekiphantos Saha