K18, seriously.

Hevonvitunhelvetinperkele. Ei tästä tuu lasta eikä paskaa. En saa mitään aikaiseksi. Ei musta ole kirjoittajaksi eikä jumalauta miksikään muuksikaan. Koska mulla ei ole mitään ammattitaitoa tai mielenkiintoa mihinkään ja niihin asioihin, joihin on, ei riitä rahkeet niin kai se on jumalauta alettava koti-äidiksi, koska ainoat asiat mitkä jotenkin osaan on kotityöt, telkkarin tai netin tuijottaminen ja valittaminen joka jumalan pikkuasiasta, ja ne lapset nyt joutuu kuitenkin vaikeuksiin tai terapiaan tullessaan aikuisiksi niin silläkään paljoa merkitystä ole miten sen duunin hoitaa. Se on kuitenkin luokiteltu työksi eli ainoa tapa lojua himassa kaiket päivät vailla aikuista ja älykästä seuraa, luvan kanssa tai ilman, että muut paheksuu. Paitsi, että mä ite vähän salaa paheksun koti-äitejä, mutta lähinnä siitä syystä, että niistä ois ollu niin paljon muuhunkin, mutta ehkä niistä ei ois ollutkaan, ehkä ne onkin niin kuin minä. Oon niin megavihainen itelleni, kun en saa mitään aikaseks, että tekis mieli hypätä ikkunasta.

Alkuviikosta tässä kävin hierojallakin, että noin niinku lihaskuntoa ja -jumia pois ja kehonhuoltoa ja mitä vittua jumalauta!! Peilistä tuijottaa turvonnut ja väsyneen näköinen satavuotias kolmekymppinen, joka ei ole kaunis mistään kohdasta, vähiten sisäisesti. Olo hierojan jälkeen ei suinkaan ole rentoutunut vaan lähinnä hakattu. Sattuu niin helvetin paljon perseeseen ja rintalihaksiin ja jokaiseen sellaiseen kohtaan, joihin ei oikeasti edes pitäis. Oon vanha ja ruma ja lihava enkä hyvä missään, siis missään. Voi vittu. Otin itsestäni äsken kuvan, jossa oon mahdollisimman epäedustava ja reaktio kuvaan sai mut näyttämään vielä epäedustavammalta, kun samaan aikaan itkin, nauroin ja vähän tuli räkää. Musta ei vaan tule valmista. Oon niin alisuorittajaluuseripaskavässykkä, että mun on ihan turha hakea yhtään mihinkään kouluun tänäkään vuonna, kun ei ne saatana ota sinne kuitenkaan. En myöskään osaa tehdä mitään muuta kuin siivota, valittaa, vittuilla, syödä liikaa, polttaa liikaa, juoda liikaa, myydä viinaa ja olla maailman persein tyttöystävä ja mikään noistakaan ei tällä hetkellä huvita, joten mitä vittua nyt saatana?

Oikeastaan mä en ole edes alisuorittajaluuseripaska, kun oon Keskiverto-Kauko. KUKAAN EI HALUA OLLA KESKIVERTO-KAUKO! Olla niinku ihan hyvä. Ihan hyvä ei riitä. Se ei ihan oikeasti riitä. Koska, jos se riittäis niin mulla olis jo koulupaikka eikä ne menis joillekin ylilahjakkaille tai sitten joillekin teineille, jotka ei edes käy sitä vitun koulua. Vittu, että mua syö. Mä en jaksa enää elää jossain välivaiheessa, että ootahan vaan, kyllä sullakin vielä hetki tulee ja pääset tekemään, joka vaan jatkuu vuosi toisensa jälkeen. Joka kerta mä kasaan ne perkeleen itsetunnon rippeet ja haen uudestaan ja mä en pääse edes ammattikouluun. En jumalauta pääse edes sille linjalle, jota olen jo vajaan vuoden käynyt ja hakenut kolme kertaa uusiks. Tää on niin törkeetä bullshittiä, ettei mulla kestä enää hermo tän kanssa. Sit mä aina nielen sen pettymyksen ja teen jotain muuta eli menen takas johonkin vitun lähiöjuottolaan, jossa on samat naamat, paitsi ne, jotka on vuodessa ehtiny jo dokaa ittensä hengiltä ja sama meininki niinku aamusta iltaan, koska haastatteluista huolimatta mä en edes saa muuta duunia kuin tätä helvetin viinan ja ruoan kantamista selkä kirjaimellisesti vääränä pöytiin.

Tekis mieli raivota vielä tovi, mutta mun tarttee raahautua Espooseen, minne meneminen on nykyään ihan oksennusreaktion ja spora+bussiyhteyden päässä, ja mennä hammaslääkäriin. Hampaat on sentään omat ja kunnossa. Vitun Espoo. Vitun hampaat. Torstai on sopii toivoa täynnä.

KESKIVERTO-KAUKO