maanantai 26. maaliskuuta 2012

Maanantaiskifiä

HAHA! Vanha toverinne Teknologia-Skifistelijä-Kaukonaattori on taas täällä! Ai missä, te kysytte? No junassa! Kelatkaa! Nyt on niinku tosii skifii fiilis. Istun siis tällä kauniilla ja muodollisesti pätevällä sileääkin sileämällä takapuolellani Pendolinossa ja bloggaan! Jo on kakstuhattaluvulla eletty! Mä vaan katoin, että onko verkkoa ja onhan se! (Tähän perusmarmatus siitä, että saa se näillä hinnoilla ollakin nii!) Mä siis bloggaan niinku lähes 180 kilometrin tuntivauhtia! Jumaleissön! Onks nyt tarpeeks hehkutettu ja huueltu merkkejä?!

Näin viime yönä unta, jossa olimme poikkiksen kanssa jossain Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla jossain aivan ihanassa vuoristokylässä, josta teimme retken vuorilla sijaitsevaan ehkä jopa maailman suurimpaan kauppakeskukseen ja juutuimme siellä hissiin. Minä sain paniikkikohtauksen, aiheutin poikkiksellekin sellaisen ja siinähän sitä huudeltiin hississä olevaan hätäpuhelimeen, kun eihän ne saatanan kiinalaiset mitään englantia osannu. Hissi kyllä liikkui siis koko ajan, kun napeista painoi, mutta ovet eivät auenneet. Kahdeksannessa kerroksessa oli Kööpenhamina, mikä ehkä todistaa sen, että kauppakeskus oli aika iso. Muuten se muistutti ulkonäöltään Bio Rexin ja Tampereen asemahallin risteytystä.

Uni oli paljon kivempi kuin tässä tuntivauhdissa saan sen kuulostamaan. Tulkinta vois olla vaikka, että siinähän vittu painelet vaan nappeja joka kerroksessa ja yrität päästä johonkin, mut ei me sulle ovia avata. Sitähän tää on nyt 6 vuotta näiden kouluun hakemisten kanssa ollut, että kaikkee paitsi lähihoitajaa on yritetty, mut ei vaan saatana ees säälistä avata. Tai mikä parasta: kukaan ei välttämättä edes huomaa, että määkin yritän päästä johonkin, mutta oon vaan siinä helvetin hississä aina matkalla jonnekin. Perkele.
Tai sit sen vois vaan tulkita niin, että älä lue sankarillista pakotarinaa Pohjois-Koreasta tai jotain blogeja, joissa puhutaan Kööpenhaminasta niinku iltapalaks.

Ihan sama. Olipa onnea sitten herätä ja lähteä iloisin mielin Tampereelle, josta sain viestin heti silmät avattuani, että tää viikko karpataan. Haista sinä karppaaja shaibaa. Haen viereiseltä grilliltä makkispekkikset heti kun hermo menee. Oikeasti mulla ei ole mitään karppausta tai muita tällaisia ruokavalioita vastaan, mutta mua silmittömästi vituttaa se, jos ihmiset tuputtavat omaa uskontoaan esim tässä tapauksessa olisin ihan mielellään voinut vetää vähähiilarista linjaa, jollei sitä olis erikseen mainittu. Piti ihan tarkastaa tässä, että oliks toi junalippu nyt Tampereelle vai Pohjois-Koreaan.
Kostoks karppaamisesta ostin matkaevääks tonnikalapatongin, hampurilainen ois haissut liikaa.

Voi jee. Ei mulla muuta. Kohta pitää sulkea tämä avaruusportaali ja tunkea tää läppäri tonne kolme senttiä liian pieneen laukkuun kiroilematta valtavan suureen ääneen, joten pimpelipompeli vaan kaikille!

Skifi-Kauko



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti