Kauko, älä hakkaa mua!!

Nyt vähän pelottaa kirjottaa hyvät kuulumiset tuon Ms. Mediocren avautumisen jälkeen. Pelkään siis saavani siltä turpaan. No, riskei on otettava.

Eilinen väkivaltasähly sai minut TAAS lupaamaan röökin lopettamisen. Toki pelit sujui hyvin, mutta keuhkot pihisivät armoa hela session ajan. Mutta kyllä kummasti natsiryhtiliike toimii jollain tasolla: EN KUOLLUT!
Natsiryhtiliike käytännössä tarkoittaa, että tässä elämänvaiheessa satsaan liikkumiseen ja superruokaan saman energian kuin aiemmin päihteisiin. Eli aika vitusti. Koirakin on ihan poikki kun raahaan sitä parin tunnin metsälenkeille ja iltaisin eksytään Tontumäkeen ja harhaillaan siellä toiset pari tuntia. Onneks se jaksaa, reipas kaveri.
Olen myös ainakin hetkellisesti addiktoitunut punajuuriin. Melkein menin sekaisin kun tajusin kuinka halpoja ne on! Ja kuinka herkullisia! Verigreipit edelleen vaatii totuttelua, enkä aio niitä syödä julkisesti, sillä horon maineen lisäksi en haluaisi kylähullun mainetta naamaa väännellessäni. Röökikin on aika öklöä. Öklöä, mutta pakollista.

Sen verran vituttaa, että koiran kanssa käppäiltiin tänään asioimaan Tapiolan Kelaan. Sydän sydän sydän. "Täältä puuttuu yks liite-ei sitä liitettä tarvii-yks liite puuttuu-tää on ihan ookoo, ei puutu mitään-kyllä täältä puuttuu liite"-pallottelun jälkeen Kaukon kanssa puhelimessa pohdimme, pitäisikö minun kerätä kaikki Lidl-mainokset, vanhat päiväkirjani, wc-paperia ja vaikkapa peruskoulun päästötodistukseni ja roudata ne Kelaan, koska selvästikin heillä on joku paperifetissi. Toisaalta, riskinä olisi, että paperipinostani puuttuisi juuri se Ikean kuvasto vuodelta 2007...
 Oikeasti ystävällinen virkailija totesi, että "Juu, onhan tää kurjaa kun nää käsittelyajat venyy" Täh?! Miten niin? Must se on just ihanaa! Musta on ihanaa, että lafka, joka odottaa, että niille tuodaan liput ja laput TASAN ajallaan, voivat itse venyttää käsittelyaikoja koska, niin ne vaan toimii. Mä siis rakastan tätä odottelua! I <3 KELA4eva.
Kostoks käveltiin takasin kotio ja matkalla törmättiin mutsiin ja siskonpoikaan. Hyi miten noloa... No okei, oli ihan kiva nähdä niitä, vaikka siskonpoika väittikin naama pokkana (ja korvat isoina. Mitä? Sillä ON isot korvat!!) olevansa nopeampi kuin koirani. Jearrait. Haukuin sitä kilpikonnaks. Yeah, in your face, asswipe! Olen vuoden kummitäti, huomaan.

Himassa taas mautonta terveysruokaa ja väkisin vedetty ruokaspaddu. Ja tota saamarin vihreetä teetä. Oikeesti, koht kusen pelkkää teetä! ...Hetkinen, niin taidan tehdä nytkin! Damn.

Terveellisenä jatkukoon tämäkin päivä, vaikka illan tosuun kuuluu lätkämatsin tiirailua osoitteessa www.davisto.fi . Bon aqua-linjalla, luonnollisesti.

Ajatelkaa, vaikka oon näinkin tasapainoinen ja vakaa ihminen, käyn terapiassa. "Mitäh?! Ei voi olla totta!" te huudahdatte, mutta kyllä vain voi olla ja onkin. Eilen kerroin terapeutilleni tästä blogista. Se kysäs: "Pitäiskö mun lukea sitä teidän blogia?" Öö, ei. Älä lue.

Jaahas, kai se on raahauduttava suihkuun ja sitä kautta screenin ääreen. Tästähän tuli iloinen bloggaus! Olenkohan mä tullut hulluksi? Vai voinko syyttää puutetta...


Sykemittari-Eki