"Voittaja ei ikinä luovuta ja luovuttaja ei ikinä voita!"
Näitä sanoja luin, kun urkin potentiaalisia blogiaiheita. Ei täs midist, tossa ollaan asian ytimessä vahvasti ja totuus on paljaana. Sit vaan toimimaan, voittajat.
Mä taidan olla luovuttaja. Kerran lauloin tyypin suihkussa. Se kysäs suihkusession jälkeen "Lauloitko suihkussa?" Mun teki mieli kieltää koko tapahtunut, unohtaa, että mitään tommosta on tapahtunutkaan ja elää coolisti ilta loppuun. Sen sijaan myönsin. Tiesin laulaneeni ja tiesin laulaneeni hyvin, mut juma että siitä menee huonoks, ku joku huomioi! Se vaan hajottaa. Kukapa sitä ei halajais kehuja ja tsemppejä, mut kukapa niihin osais suhtautua?
Ihan tasan vilpittömästi hehkutin yhtä hoi... Äh, LOMAkaveria sen tyyneydestä ja lungista otteesta, toivoen edes pikkusen sitä samaa itselle.
Se kusipää.
Se paskiainen.
Se vastas kadehtivansa mun kykyä olla sosiaalinen ja hassu, olispa se niinku mä.
Seriously, kaveri, onneks oot hoidossa; sulla on meinaan osat hieman hukassa!
Joku päivä tulee se päivä ku tajuaa ittensä ja osaa suhtautua omiin hyviin puoliinsa; nyt tässä puolvälissä (jea rait) viiteenkybään on tajunnut jo osan. Ei kaikkea. No, no, no.
Onneks on hyvää musiikkia (Weezer) ja Kaukon linkkaama Coolio. Me laulettiin sitä melkein koko matka ku käveltiin pyjamabailujen jälkeen yliksestä ostarille. Katu-uskottavaa? Hell yeah.
Nyt pitäis kasata loput paprut, kirjottaa vastaus niin tyypin s.postiin ku vähän Elävälle Arkistolle. Eipä.
Ekaks meen suihkuun häpeämään itseäni
ps. huomen serkkuflikka vierailee, kuinka parasta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti