Aivan valtavan upea päivä

Silkkaa hupia ollut nämä päivät. Oikein ällösiistiä ja aurinkoista elämän rakastamisen opettelemista ja olemisen sietämätöntä keveyttä. Kevät perkele! Pojat flirttaa, urheilu maistuu, writer's block alkaa selkeesti helpottaa, aamupalaks on croissantteja, irtisanoin itseni noista paskaduuneista ja huomenna ois viimeinen työvuoro. Voi jepa! Maalaisko ens kesän taivaanrantaa vai mitä sitä duunais? Tai sit teen kaiken sen, mitä aina vaan haaveilen esim. opettelen täydellisen ranskan, pyöräilen Hankoon, matkustan ympäri maailman laukussa leipää ja piimää vaan tai menen naimisiin täydellisen miehen kanssa ja eletään elämämme onnellisina loppuun asti eikä ikinä riidellä, ku rakasdellaan vaan, uuu uu! Tralalaa! Elämä on ihanaa!

Tietty surumielisyys aina välillä puskee ja herkistää ihmislasta, kuten tänään Brakulla, kun mummot ja lapset veti lohisoppaa ja dj soitti kaikki mun lempibiisit ja sit piti luistella vähän syrjään, kun tuli Jos Helsinki on hetkisen kaunis... Nidet veti katsomossa silmät mustina kuumaa mehua ja lapset sai osallistua lämäriskaboihin, kun maalissa oli joku Anssi, ehkä Tapparasta, ehkä kuuluisa, ehkä pitäis tietää? Edith Piaf lauloi taustalla, ettei kadu mitään ja mä ajattelin, että kyllä mä nyt kadun niin saatanan paljon eri asioita. Typerä varpunen. 

Eilen olipa vähän jännää, kun istuin ratikassa ja se rykäs bussin kanssa yhteen. Ei siinä kellekään mitään, olankohautuksella selvittiin. Seniileimmät takapenkkiläiset eivät edes tajunneet, että jotain kolahti. Illasta muodostuikin pitkästä aikaa oikein kulttuurikeskiviikko-tyyppinen, kun bongasin yhden kamun huutelut feisbuukista, notta ois tarjolla lippua Kuninkaan puhe-näytelmän 2. pääharjoitukseen ja ei muuta ku ekaa kertaa sataan vuoteen stringit (koska pesutupa) jalkaan ja vajaa kymppisenttiset korot (koska kevät) alle ja sit se ajatus, että hitto, kun on noin hyvä ilma niin mähän kävelen ja tuli kyllä päästeltyy ensimmäisten sadan metrin jälkeen koko kirosana-arsenaali läpi, mukaanlukien kaikki vähän vieraammatkin termit sianvitusta suurempiin, ja lupaus siitä, että tuun taksilla himaan. Mut näytelmähän oli mainio. Mä tiedän.. Helsingin kaupunginteatteri (tähän sellanen hedelmäpelityyppinen silmien pyöräytys), mut oikeasti oli hyvä. En ole nähnyt elokuvaa tietenkään eli ihan tollain ensimmäisenä kokemuksena tästä kehutusta stoorista niin ei lainkaan huono. Helsingin kaupunginteatterin tarjonnaksi ei tosiaankaan lainkaan huono eli ehkäpä vois harkita senkin teatterin boikotista päästämistä, vaikka nyt aluks edes koeajalle.

Juttutupa oli megatäynnä jazz-diggareita niin piti vielä sieltä sit Rytmiin pujahtaa valkkarille ja naapurikaupasta sai aamuks croissantit kera ihan über-flirtin. Mikä teitä miehiä vaivaa? Onks se toi aurinko vai mitä hä? Hyvää naistenpäivää siis vaan Ekille ja Kaukollekin. Kuvahaastekooste sit vielä tänä iltana, kun taas laahataan kolme päivää jäljessä, mut niinhän ne ryssÄH venäläisetkin sanoo, että kolmantena päivänä kaikki helpottaa, tulee kakka, uni ja nälkä. Aiheina ois 5pm, Something you wore ja Window. Stringeist ei tuu kuvaa, vaikka onkin naistenpäivä.

Kevät ja Kauko

ps. 15 minutes <3