Final countdown!

Eilen revittelin ihan tosissaan ja lähdin ulos! Espooseen! Baariin! Treffaamaan Ekiä! Katsomaan kuinka Tapiolan Jää-Neekerit hoitaa homman himaan! Sounds crazy, doesn't it? Well, it wasn't. 

Espoo. Huh. Ei varmaan tarvii sanoa enempää. Mulla on nyt joku armoton angsti sitä mestaa kohtaan. Tietäähän sen jo Länsiväylän sillalla, kun puhelu katkeaa, että Espooseenhan tässä menossa ollaan. 

Baari. Kääk! Join kaks siideriä ja pitäis aina uskoa äitiä, kun se sanoo, että tissuttelu on ihan dorkaa. Vetää sitten kunnon Tuhkimo-kännit, jos aloittaakin. Ei se nyt ehkä ihan noin sano... eiku wait, sanoohan se! Olihan siinä nyt pala totuutta kuitenkin. Sain kammottavan kuumotuksen niistä siidereistä. Sitähän se Nykänenkin sanoo, ettei suosittele Antabuksen kanssa ryyppäämistä kenellekään, kun tulee niin huono olo. Ah, syön niitä kuin pameja. Eiku buranaa. Vitamiineja. Äh. En oikeasti syö kuin magnesiumia. Ja irtokarkkeja. Niin. 

Ekin perkele! Se on ihan skinny bitch ja pakko sanoa, että ajoittain sen vieressä oli vähän haastellista istua, kun se käy natsiryhtiliike-monologiaan ääneen. Tiätteks, ei puhu oikeastaan kenellekään, mutta julistaa ryhtiliikeen voimaa ja vakuuttelee itseään natsimaisesti, kunnes kaikki päätyy siihen, että no, jos mä nyt silti kävisin Filkkarissa hakee irtokarkkia. Söis niitä punajuuriaan eikä houkuttelis ihmisiä mukaan Pahuudentielle valkkaamaan nassuteltavaa. Seuraavalla kerralla saan ehkä vedettyä sitä kasettiin, kun se on sit jo niin rimpula. Hyvä. Filkkarissa on muuten Scifi street. Seistiin siinä tovi.

Tapiolan Jää-Neekereistä sen verran, että vaikka kannustinkin niitä enkä vois koskaan kannustaa muita niin eilen tuohduin siis aivan tajuttoman paljon yhdestä jutusta. On kuulkaas lapsoset tapana, että näissä peleissä heitellään sinne jäälle sitten pelin jälkeen rantapalloja ja kaiken maailman välineitä, millä idioottikin pysyy pinnalla. Näin kävi myös tänään, mutta mitä? KESKEN PELIN! Bluesin fanit heitteli kesken kolmannen erän niitä pallojaan sinne jäälle. Jumalauta miten noloa! Epäfanimaista, äärimmäisen noloa ja kertoo aika paljon espoolaisesta mentaliteetista. Olkoonkin kyseessä psykologinen sodankäynti, mutta se sotahan on siellä jäällä niiden kahden joukkueen välillä eikä katsomon ole siihen puuttuminen kuin korkeintaan ääntä käyttämällä, kunnes peli on ohi ja summeri soinut. Ai jumalauta, kun kirjotan tätä niin taas nousee verenpaine. Toi on ihan sama, kun kaks tyyppiä tappelis keskenään ja joku vitun undulaatti menis siihen väliin vielä monottamaan. Se todistaa myös ennen kaikkea epäluottamusta siihen omaan tiimiin, että se pystyis itsenäisesti pieksemään sen kilpakumppaninsa ilman ulkopuolisia apuja eli tasan just niin espoolaista, ettei tosikaan. Hävetti vielä sekin, että kun on pari jotain tollaista vajakkia siellä katsomossa niin sehän leimaa ihan kaikki fanit. Uhosin tekstaavani Metro-lehden tekstaripalstan täyteen aiheesta, lähettämään Länsiväylään mielipidekirjoituksen ja just nyt uudestaan itseni tällaiseen infernaaliseen epäoikeudenmukaisuuskysymykseen kiihottaneena olen tutkaillut Bluesin facebook-sivuja ajatuksenani kirjoittaa sinne tästä hävettävästä tapahtumasta. Summerin soimisen jälkeen ei ainakaan television kautta välittynyt yhtä ainuttakaan kuvaa rantapalloista eli mitä häh? Vitun urpot. Ootte ku jotain Etä-Kärppiä. Häpeällisiä ja naurunalaisia kevätkääryleitä ja toivon teille, jotka heititte kesken pelin ne pallot oikein paskaa kesälomaa. Olkoon kesälomanne palkaton, sateinen, liian lyhyt ja täynnä ärsyttäviä ihmisiä. 

Illalla keitin kotona unimunia. Hyvä, etten nukahtanut eteiseen puhtaan lakanapinon päälle. Valojen sammuttua, olin kuitenkin just sopivan virkeä keskustelemaan aiheista "Kuolema pelottaa", "Elämän tarkoitus on surun karkoitus", "Jos Tupperware-tuotteita mainostetaan ilmatiiviinä, onko niihin mahdollista pieraista joku tosi pahanhajuinen pieru ja sitten, kun sen purkin avaa kuukauden päästä niin haiseeko se yhtä pahalle kuin tuoreeltaan" ja "Mistä suot syntyvät ja mitä eläimiä on suolla" eli aika perusmeininki. Musta on ihanaa, jos voi maata sängyssä iltaisin ja jutella jonkun kanssa ja kysellä asioita, joita on miettinyt. Toi pierujuttu on sellainen, jota oon miettinyt oikeasti varmaan kymmenen vuotta, mutten oikein kehtaa kysyä keneltäkään. Nää on seurustelun hyviä puolia, että voi vapaasti kysellä ja että on joku, jonka kanssa voi maata sängyssä ja jutella, mutta erilaiset elämänrytmit ja kaikki muu tietysti tappaa tällaiset spesiaalit jutut hyvin äkkiä, jos ei niitä varjele, luonnollisesti. 

Tänään ajattelin ladata tota kameraa ja kuvata itsestäni vaaditun videoesittelyn yhteen kouluun ja se saa muuten ihan tasan riittää tälle päivälle. Ei jotenkin nappaa yhtään. Ens viikoks kelasin suunnata Tampereelle äidin natsimaisen aikataulutuksen alle ja vääntää loputkin vaaditut hommat kasaan. Joudun mä ehkä hellimään itseäni pullollisella (eli kahdella) lempparivalkkariani, jos saan tän homman oikeasti rutistettua kasaan. Kattellaa. Sen jälkeen voiskin kirjoittaa vähän aiheista, jotka on pyöriny mielessä, mutta tällaiseks kuulumisien kirjottelukshan tää on vähän mennyt. Yök. 

Kauko toivottaa kesälomaa Raumalaisille, suurella sydämellä.