10. luukku

"Kysymys kuulostaa kysymykseltä." 


 Puhelin soi, Kauko soittaa:
 "Kuule, nyt ku mä oon aikani kuunnellut sulta vittuilua parisuhteesta ja katsellut sun oksennusrefleksejä aina kun kerron siirappisia yksityiskohtia, niin saanko esittää kysymyksen? Me katsos ollaan rempparyhmän kanssa viettämässä villiä tyttöjen iltaa Kalliossa, ja muistaakseni säkin kuulut rempparyhmään? Ettet sä nyt vaan ole viettämässä rauhallista koti-iltaa jollain tyypillä kokkaillen, ethän?"


-Juu, olen. Ja itse asiassa ruoka on kohta valmista, mun pitää mennä


"EI JUMALAUTA! RUOKA ON KOHTA VALMISTA! KUULITTEKSTE JÄTKÄT, EKILLÄ ON KIIRE! SILLÄ ON KOHTA RUOKA VALMISTA"

 Puhelun päätti paskaset naurut kolmelta akalta, ja tuut, tuut, tuut.. 


 Tunnen oloni aikuiseksi.

 

 

 Loppuun vielä kysymysaiheista muzakkia, ja pahoittelut, että 10. päivä venähti. Eki aikuisena jumitti, Kauko ikinuorena rokkasi.

 COWABUNGA-EKI!