Mä muistan vaan isobroidin tuoman turvan ja ne kaikki oudot hahmot, joita nykyään Daviston asiakkaiksi kutsutaan. Ja hei, siellähän on kaikenmaailman insinöörejä ja proffia! Isiä ja muutenkin hyviä tyyppejä.
Silloin ku pojat oli poikia, asiat meni hyvin. Ei pitäny pohtii liikoja. Legendaarisimmat reissut on vaan korvakuulolla, mut silti.. Huh! Kaikkia stooreja ei oo tarkotettu kerrottavaks meille kasinelosille. Mut kyllä ne kiehtoo! Ja hei, te vanhat tyypit, meille riitti vaan satanen sopivaan kybäsäkkisettiin röökeineen..
Poliisi on ystävä.
Toivottavasti kukaan ei koskaan käske lopettaa perinteitä. Tai siis käskeehän ne, mut toivon, ettei kukaan noudata sitä.
Joskus tulee vahva fiilis arvostaen omaa lähiötään. Maailma on ehkä iso ja Hundijalan vesi on riski, mut riskei on otettava. Mä en haluu, et mua haukutaan spedeks, joten toimin anti-nettinörttimäisesti. Riskei on otettava. Niitä tarjoillaan koko ajan. Ota riski.
Ota riski.
Riski-Eki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti