Se on ihan fifty-sixty miten käy
Terveisiä Tillin-Tallin-nasta, josta palauduin hetki sitten. Ei, aloitetaan vielä kauempaa. Aloitetaan kertomalla taustoja isoäitini ja minun välisestä suhteesta. Se on diplomaattisesti ilmaistuna sanoisinko, että ainutlaatuinen ja mielellään myös ainutkertainen. Oikeastaan kyse on puhtaasta viha-rakkaus-suhteesta, jos rehellisiä ollaan ja lähes jokainen tapaaminen pitää sisällään vähintään yhden sanallisen taiston. Siksipä kiljuin riemusta tuossa pari viikkoa sitten, kun päätimme tehdä yhteisen Tallinan reissun. Ensimmäiseksi ilmoitin puhelimessa, että me menemme sillä laivalla, joka on lähtee myöhään ja palaa aikaisin. Sen jälkeen yritin olla laskematta päiviä tulevaan ulkomaanmatkaan pelonsekaisin tuntein. 12 tuntia toistemme seurassa ja se on ihan fifty-sixty miten käy.
Päivä oli menestys. Vähän se jotain sekoili, että missä ollaan ja millä mennään ja pitäiskö tota sun otsatukkaa leikata ja pitäiskö sun vähän enemmän urheilla, kun haukottelet, mutta hyvä boogie säilyi koko reissun ja kertoipa mummeli juttuja, joita en vielä ollut kuullutkaan. Kerran se eksyi laivassa, mutta bongasin sen ennen kuin kajareista olisi soinut "Kauko, Kauko, eksynyt isoäitisi odottaa sinua infopisteessä".
Materialismin ollessa yhä enemmän ja enemmän so last season, noudatimme oheista trendiä satsaamalla terveellisiin kulutustuotteisiin kuten tupakkaan, alkoholiin ja suklaaseen. Tekihän vanhempi osapuoli jopa melkoset diilit lihatiskilläkin, mua lähinnä oksetti ja kieltäydyin kohteliaasti vasikanpalasista ja muista oudoista nakkimaistiaisista, joita herra yritti tarjoilla.
Vieläkin ihan siis ihme fiilis, että seriously, eiks me tapeltu kertaakaan? Se ihmetteli sitä itsekin.
Fifty-sixty linjalla meni myös edesmennyt viikonloppu. Oli oikein koti-iltaa pizzan ja leffan ja koomailun merkeissä ja treffipäivää sovittu ja pieni oli epäilys, jotta mahdanko mä nyt vieläkään niistä Korkeasaaren porteista päästä, kun oon sinne pääsyä vongannut about sata vuotta. Pääsin! Oli parasta. Oli aurinko, vähän ihmisiä ja oli just niin kuin olin villeissä eläintarhaunelmissani aina ajatellut. Illalla kevyt keittorundi Kalliossa ja meikä hehku silkkaa onnea ja superfiilistä! Musta on niin mahtavaa, että voin oikeasti ottaa askeleen niitä naisia kohti, jotka tietää, että maailmassa on luotettavia ja hyviä miehiä, jotka oikeasti joskus saattaa jopa asettaa naisen etusijalle. Fuck you miehenalistaja-femakot: Te ootte so last season!
Sukuloiminen jatkuu heti huomenissa, Tampereella. Meinasin olla muutaman päivän. Yleensä kolmas päivä on rakkaan äitini kanssa se ratkaiseva, silloin räjähtää eli paluu olisi näillä näkymin torstaina, mikäli ei ehditä tappelemaan. Jos tapellaan, on pakko tulla vasta perjantaina, että ehditään myös sopimaan. Se(kin) on ihan fifty-sixty miten käy.
Nyt on pakko tiskata, mutta voin ottaa sen kertausharjoituksen kannalta, ärrä ja nääs on nääs ollu vähä vähemmällä reenillä täsä viime aikoina, joten sommoro. Huomenna luukutetaan itsenäisyyttä! Maltatteks odottaa?
Eestikeel-Kauko, nääs.
Ps. Joulutarinoita nyt puskemalla sieltä, perrrrkele!
Sun mitään tartte mutsis kanssa sopia, jos tulee flaidis. Sen kun jätät sen vanhan kurpan sinne inisemään, kyllä se siitä sitten taas. Niin, tosiaan, vanha. Voithan sä fiksuna ihmisenä tietenkin tajuta, että vanhat tarttee enemmän aikaa kaikkiin asioihin. Kyllä mutsiskin oli nuorena nopea käänteissään.
VastaaPoistaAi niin, ne joulujutut, ettei totuus unohtuisi. Nyt ei valitettavasti tule muuta mieleen kuin se, että pari kertaa meillä lehahti kuusi palamaan, kun olin pieni. Silloin oli oikeat kynttilät kuusessa. Meillä oli kuusen alla vaan sellainen puinen ristikko, eikä mitään vesiallasta, niinkuin nykyään yleensä on. Se kuusi taisi sisätiloissa vähän kuivahtaa ja tuli tarttui helposti oksiin. Olihan se jännää, kun äiti heitti peiton kuusen päälle, jotta tuli olisi sammunut. Ja sammuihan se yleensä. Ei tullut mieleen polttaa kynttilöitä läpi yön. Nykyisin on kaikki niin turvallista, pöh. Lapsilukot ikkunoissa ja kaikki. Ei meillä mitään sellaisia ollut. Viidennestä kerroksesta roikuttiin ikkunasta puoli ruumista ulkon ja viskeltiin ihmisten päälle potalla vettä. Kylläpäs meillä olikin lystiä broidin kanssa. Kerran yksi rouva tuli meille valittamaan, että me muka yritettiin hukuttaa sen vauva. Ja yksi setä väitti, että me pilattiin sen hattu. Jotenkin huumorintajutonta jengiä. Taisin eksyä jouluaiheesta toiseen, mutta ei kai sen väliä?