sunnuntai 11. joulukuuta 2011

11. Luukku

Ruokarauha se on merirosvollakin.

Sivuutan nyt täysin sen, että mulla on maailmanlopun darra ja pitäis taas olla niin miljoonassa paikassa ja mielellään heti ja sen sijaan puhun teille asioista, jotka ovat ärsyttävän tosia. 


Ootteko huomanneet esimerkiks sellaista, että joka kerta, kun alatte syömään niin puhelin soi. Tietenkin sieltä sitten soittaa joku, joka ei ymmärrä sitä lauseeseen piilotettua vihjettä, että mulla on tässä nyt just ruoka lautasella. Sama juttu sovituskopissa. Mun ei tartte kuin astua sovituskoppiin niin johan alkaa luuri huutaa mäkitorppaa. Joka kerta kun äiti soittaa, mulle iskee maailmanlopun paskahätä. Mitä nää jutut on? Miks tällaista tapahtuu? 


Sä oot saanut herkkuiltapalan naamas eteen ja tökkäät television (haha, minkä v*tun television?) auki ja sieltä tulee Csi tai dokumentti jostain epämuodostuneista lapsista. Voi tsiisus. Aina sama juttu. No, ikäänku tollaset jutut nyt mun ruokahalua tappais, mut kamoon, onks pakko aina yrittää järkyttää maailmaa, jossa ihmiset ei järkyty enää mistään. Viimeks mua aidosti järkyttänyt juttu oli tää Breivik-dude, että ihan siis itkin useaan otteeseen jopa, mut ihan ku kukaan vois nyt tulla sanomaan, että voitsä kuvitella, kun nyt henkkamaukka on tehny tietokoneella kaikki mainoskuvat, että eiks oo ihan järkyttävää? Öööö, ei. 


Nämä kaikki ajatukset vain siksi, ettei tarttis miettiä, kuinka mun tarttee lähteä vielä pariks tunniks duuniin tai kuinka hulluusryhmä kohtaa toisensa puolen tunnin päästä näillä näkymin ilman minua tai kuinka mun pitäis mennä hakemaan Eki duunista ja olla sen kaa ja kuinka mun sit taas pitäis sieltä juosta illalla vielä siihen jumalan unohtamaan naapurilähiöön, joka myös Matinkylänä tunnetaan. Mua vituttaa, kun mulla on sunnuntaisin asioita. Ne häiritsee mun elämää. Miksi mä en saa olla rauhassa ikinä sunnuntaisin, kun se on ainoa päivä, jolloin sitä oikeasti tarvitsisin? Vaihtakaa päivien paikkaa tai jotain, ihmiset! Mä en niin jaksa enää olla sunnuntaisin tuolla liikenteessä, koska sunnuntaisin ei ole juhlavaa kävellä hiljaisia katuja ja olla matkalla tapaamiseen ja ihmiset vetävät naruista ja vakavia koiria ulkoilutetaaaaaaan. Antakaa mun olla! Ruokarauha se on merirosvollakin. 






Nothing else matters-Kauko

1 kommentti:

  1. Mites nää dorkkelssonit, jotka soittavat kertoakseen jotain totaalisen turhaa juuri silloin kun istut puoliunessa ruuhkabussissa, ja radiossa soi sen koko matkan ainoa hyvä biisi? Tai kun on -25 ja tuulee, eikä puhelin pysy hyppysissä hanskat kädessä? Entäs nää vitun asiakkaat, jotka tulevat "vain katselemaan" ja haahuilevat just siihen asti kaupassa, että seuraavat ehtii tulla sisälle, etkä pääsekään röökitauolle!?

    VastaaPoista