2. Luukku

Kaikki on all right ainakin minulla. En tiedä, onko muilla.

Eilen oli tosiaan harvinaisen kakka torstai. Eki otti pitkälti levon kannalta ja vihdoin ja viimein itsensä ihmisten pariin saatuaan keskittyi lähinnä vittuilemaan täydellisestä parisuhteestani. Oh joy! Kostoksi nakitin sille joulukalenterin avauksen, joka siis piti hoitaa yhdessä. Mut niinku kaikissa pitkissä ja tällaisissa arkisissa suhteissa, asiat sit vaan yön yli nukuttuna onkin ihan all right. Sitäpaitsi näkisitte sen, eihän sille nyt voi olla pitkävihainen, kun se tuottaa niin paljon riemua ja (vahingon-)iloa elämääni. Ai still laav juu, dount vöri.

Kaikkihan sen tietää, kuinka sitä purkaa kaiken kiukkunsa ja harmistuksensa just niihin läheisimpiin ihmisiin tai antaa niiden odottaa tai ilmoittaa viime tingassa, että emmä jaksakaan tai pääsekään tai ihan sama, koska ne ei oo niitä mummolaan lähteviä kesälomajunia tai niitä Teneriffalle lentäviä pakettimatkakoneita, jotka EI odota. 

Haluaisin hetken puhua kuitenkin vitutuksen syvimmästä olemuksesta, ehkä juuri siksi, että tähän aikaan aamusta ei ole ehtinyt tapahtumaan mitään mikä olisi saanut sen v-käyrän nousukiitoon. Vitutusta on neljänlaista.

• Objektiivisessa vitutuksessa tiedät tasan, mikä/kuka vituttaa etkä anna muiden asioiden vaikuttaa siihen sen kummemmin. Se on siellä taustalla ja odottaa ratkaisuaan, muttei vaikuta jokapäiväiseen elämään. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa eiliseltä, että pesutupa-aikoja ei ollut silloin kun minä olisin halunnut tai tiskit, jotka ovat tiskaamatta tai että palkka ei ollut tullut silloin, kun piti. 
• Yleisvitutus. Kaikki vituttaa vähäsen. Ei ole tarkkaa syytä, mutta niitä on kiva keksiä niin kauan kunnes eniten vituttaa kaikki. Ensin ehkä vituttaa joku perussuomalainen aamutelevisiossa, sitten vituttaa joku Nina Mikkonen ja sitten se, että Kova Laki on peruttu jonkun veneilyn tai taitoluistelun tieltä kolmatta kertaa tässä kuussa. 
• Subjektiivinen vitutus on melkein yhtä kuin masennus, mutta se ei kestä päiviä ja on tapahtuessaan voimakkaamman tuntuinen. Olen surkea. Olen vanha ja lihava ja huonokuntoinen harmaa ihmisraunio, jonka joka paikkaa kolottaa eikä kukaan rakasta. Ylennykset menevät sivusuun enkä koskaan saa arvostusta töissä, koulussa, perheessä, koska olen huono ihminen. Noin, nyt tippui voileipäkin vielä ja tietysti voipuoli alaspäin. On ihan sama mitä televisiosta tulee, koska en ole ansainnut sen katselemista ja jos sieltä tulee komediaa se voisi vaikka piristää mieltä ja sitähän emme halua. 
• Kaaosvitutus. Toimii kaavalla (Objektiivinen+Yleis+Subjektiivinen)x1000. Mene nukkumaan ja toivo parasta. 

Mulla oli eilen pienimuotoinen kaaosvitutus, mutta haldasin sen periaatteessa suht hyvin. Mulla on tollaisissa tilanteissa huikaisevana tapana aloittaa jonkinsortin vauhkoaminen aiheesta kuin aiheesta, jonka asiantuntija nyt sillä hetkellä satun olemaan. Eilen se oli juopot ja narkkarit, jotka eivät koskaan parane. Tällaisessa mielentilassa saisin ja saankin helposti kulutettua useitakin tunteja vauhkoten jostain, minkä tiedän paremmin kuin muut. Kettutytöistä ei kannata edes aloittaa. Kaaosvitutuksen sattuessa nämä jumalattomat hipit ovat minun Akilleen kantapääni. Ai saatana, kun heti alkoi korvissa kohista, kun kirjoittikin tuon tuohon. 


Missä tahansa vitutuksessa on se huono puoli, että se tarttuu. Tarttuu helpommin kuin hepatiitti jatkoilla Itä-Helsingissä..tai Olarissa. Niin se tarttui eilenkin, vaikka kovasti yritin, etten sitä enää mukanani tuo, mutta sitten kun pääsin tänne täydellisen parisuhteeni maalliseen päämajaan niin johan tuli taas jaettua tätäkin jouluiloa. Yöllä heräsin ikäänkuin kaiken kukkuraksi vielä niin kertakaikkiseen painajaiseen, että hyi stana. Silloin oli jo kuitenkin kaaos laskeutunut ja kainalopaikka heltyi samantien. Kyllä se vaan niin on, että painajaisista on vaan paljon kivempi herätä kaksin kuin yksin. 


Tästä, kun mä nyt lähden tohon kahvia keittelemään, voin vaan sanoa rakkaan mäkimestarimme tavoin, että kaikki on all right ainakin minulla, en tiedä onko muilla. Perjantai, veronpalautukset, aurinko tossa nouseepi ja asiat tuntuu hyviltä. On kiva koti, kiva poikkis ja jopa sukulaiset, joiden kanssa olen huomaamattani sopinut viettäväni seuraavan puolentoista viikon sisällä ihan luvattoman paljon aikaa, tuntuu kivoilta. Kahvikin oli tarjouksessa ja siitä puheen ollen: 


OSALLISTU SUUREEN JOULUKILPAILUUN! 

Lähetä traagisin, tragikoomisin tai muuten vaan kaaosvitutuksellisin joulumuistosi meille ja me palkitsemme parhaan kahvipaketilla ja pötköllisellä kardemummaa niin saat siihen kahviin ripauksen joulumaata! Voit kirjoittaa sen joko johonkin joulukalenterin kommenttilaatikkoon tai lähettää sen sähköpostilla. Kilpailu alkaa nyt tai oikeammin eilen ja jatkuu aina 15.12 asti, jotta saamme sitten voittajaan yhteyden ennen aattoa. Saattaapi sinne ehkä jollekin lähteä lohdutuspalkintokin, jos oikein paljon hienoja joulutarinoita kerääntyy! Otamme voittajaan henkilökohtaisesti yhteyttä paketin perille saamiseksi, joten voit käyttää nimimerkkiä. Huutelemme täällä sitten, jos ei ole sähköpostia tiedossa, joten käy myöskin kurkkimassa täällä viimeistään kilpailun loputtua, oliko sinun joulusi eniten hanurista. 


Kaikki all right-Kauko ei toivo yhtään palanutta lamppua kenenkään jouluvaloihin.