8. Luukku

Mulla on karismaa!


Jea! Sitä piisaa! Lähdin kotimatkalle tuttuun tapaan semirähjäisenä, tukka paskaisena ja sänki pitkän karheana. Tällaisena vanhana kommarina päätin oikaista kuitenkin vielä maailmankuulun Lenin-museon kautta ja ostaa Sputnik-vessaani Sputnik-aiheisia kortteja ja muuta Neuvostoliittoromua. Äiti vielä siitä pykälään ja eiku lounassalaattia hakemaan ja junalle kiirehtimään. Menenpä bussillakin vielä, kun lippukin on voimassa. Tää menee putkeen! Torstai on toivoa täynnä!

Siinäpä sitten äitille halit ja kiitti, kun sain olla ja soitetaan ja sit bussille käsimerkki ja... 
...ja sit se sekunnin sadasosa, kun mä vilkaisen taakseni siinä Hämeenkadun lounasruuhkassa ja loskapaskassa ja tajuan, että nyt mä pannutan tohon betoniporsaaseen enkä pysty estämään sitä. Huolestunut äiti juoksee kaksinkerroin laamimaan kurapaskaa lapsen perseestä ja reisistä ja takista ja lapsi juoksee kuraloskapaskat valuen bussiin, joka on pysäkillä ja esittää lipun, josta valuu ruskeaa "lunta" naama peruslukemilla. Polveen sattuu, hanuriin sattuu ja käteen sattuu, mut onneks oon bussissa...


...bussissa, joka kääntyy perkele ihan väärään suuntaan kuin missä asema on! Akuutti Tourette-kohtaus ja ulos bussista ja kuraperse kolmantena jalkana kohti asemaa. Kah, ainakin sen verran hyötyä oli kuperkeikasta, että salaatin kastike sekoittui kivasti salaattiin ilman sen suurempia ongelmia. Lippu, junaan ja edellämainittu eväs esiin. Voi onnea, johan se kurnikin. Salaatin rählä löi puolessa välissä ateriaa kuin katapultti annoksen sitä jumalan unohtamaa kastikkeenperkelettä, ai mihin? SUORAAN AVONAISEEN SILMÄÄN! Eikö jumalauta ripset ole keksitty just sen takia, että ne reagois ja suojais silmää kaiken maailman hyökkäyksiltä? Silmä valutti punaisena vettä ja ripsaria, vaatteet kurapaskaa ja tukka roikkui muuten vaan rasvasena. Olin huomaamaton! Olin näyttävä! Olin katseenvangitsija! ...paitsi Espooseen saavuttuani...

Rakas ystäväni, sieluntoverini ja suuri rakastajani Puoli-Panda käveli ohi! Siis mitä (nyt on pakko käyttää vahvaa ilmausta) vittua? Se tuli tuolta suunnasta ja mä tulin tästä suunnasta ja se katsoi muhun päin ja jutteli jollekin tutulleen ja mä kävelin kohti ja seisoin sen naaman edessä, NAAMAN EDESSÄ JUMALAUTA, mutta en sanonut mitään, kun sillä oli juttu kesken ja tää toinen tyyppi meni kauppaan ja toi kääntyi ja jatkoi kävelyä eteenpäin sanomatta mitään. WTF? Pitäiskö sitä seurata? Käyks se tossa kiskalla? Miksei se sano mitään? Onks se jostain vihainen? Se oli jo toisessa päässä ostaria, kun kaivoin kännykän ja kysyin, että totaaaa, mihin sä oot niinku menossa? Voisitko kääntyä, että päästään kauppaan?

SE EI HUOMANNUT MUA! MÄ SEISOIN SEN NAAMAN EDESSÄ JA SE KATSOI MUHUN PÄIN EIKÄ HUOMANNUT MUA!

Mulla on karismaa!
ONHAN? onhan? onhan?


KaukÄH, ihan sama, ette te kuitenkaan huomaa edes tätä päivitystä