20. Luukku

Mä en mene siihen lankaan että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta.


Kaukon elämässä ei ole mitään uutta. Kaukon elämässä ei ole oikeastaan ikinä juurikaan mitään uutta, jos ajatellaan esimerkiksi materialistiseltä kantilta. Kaukon kirjat ja astiat ovat perheeltä, sohva kierrätyskeskuksesta, pöytä jo aiemmin mainitusta Turvakodista, kampaamotuoli matinkyläläisestä kampaamosta, hyllyt kavereilta tai iskävainaan jäämistöistä ja talokin, jossa asun täyttää ens vuonna sata vuotta. Kaikki on saatu jostain halvalla tai ilmaiseksi ja silti ikinä ei ole rahaa. Kaukon rahat nimittäin ohjataan aika pian suoraan asioihin, joilla kerätään enemmän kokemuksia kuin omaisuutta. Kaukon rahat menevät matkalippuihin, leffalippuihin, bisseen, takseihin, ravintoloihin ja ruokiin sun muuhun yhtä järkevään. Kumpi sitten on järkevämpää: Maksaa satanen siitä, että syöt hyvin ja juot hyvin ja pääset koti-ovelle ehjänä taskut täynnä suuria kokemuksia ja ennen kaikkea yhdessäoloa vai ostaa satasen hieno tuoli, jonka ääressä saat joka ilta syödä yksin pussikeittoa, joka huonolla tsägällä olis vielä jotain tosi pahaa niin kuin esim. juustoinen parsakeitto tms.

Tulin juuri Zorbaksesta pikkujouluista kiltisti himaan, vaikka muut vielä jatkoivat, koska huomiselle nasahti aamuhuki..syystä, että muut vielä jatkoivat. Juma, että meinaan pakahtua ylpeyteen itsestäni. Ravintola oli sit about ehkä parhain kreikkalainen Helsingissä. Suosittelen lämmöllä. Maha täys, mut pakko bloggaa, kun ollaan vähän jäljessä ja Eki ahdistelee.

Turvapuhelut on kyl totta. Tähän sydän. Oon aina välillä vähän huolissani tosta Ekistä, mut eiks se kuulu asiaan.

No mut palataan omaisuuden haalimiseen. Tossa pari päivää sitten jonotin postiin. POSTIIN! Sinne oli jonoa kuin parhaaseen Sedulaan ja siellähän sitten seisoskelin ulkona sen kolkyt metrisen jonon hännillä joulukuisessa vesisateessa ja pilkkopimeässä. (Oon muuten kurkkuani täynnä tätä pimeyttä enkä oikeasti kohta enää kestä. Joka päivä mä odotan, että näkisin auringon. Tänään olin puoltoista tuntia kävelyllä ja seisoin korkeimmalla kalliolla Kalliossa vartin, kun näin, että pilvi rakoili, muttei siltikään näkynyt aurinkoa. Oon niin turhautunut ja masentunut ja väsynyt siihen, että joka aamu toivorikkaana avaan verhot ja samaa paskakeliä on koko ajan. Vai tuntuuko musta vaan siltä) Puolen tunnin jälkeen pääsin tiskille lunastamaan ihan itse itselleni haalimaani omaisuutta eli Sex and the City-sarjan kokonaisuudessa ja pari leffaa päälle.

Vastaus kysymykseen, missä Kauko on, löytyy siis tuosta edellä olevasta kappaleesta. Kauko katsoo yksin kotona Sinkkuelämää. Kaukoa vituttaa.

Jossain on kai vielä Kauko