21. Luukku

Maailma ei lopu Joroisiin!


Terveisiä Espoon Olarista. Hieno aluekeskus. Fantastinen suorastaan. On metsää ja puita ja ihmisiä, jotka eivät näe kumpaakaan kummaltakaan. Tulin tänne leikkimään työntekoa ja tässähän se on mennyt joulua toivotellessa ja kahvitellessa. Rankkaa ku mikä, meinasin kohta lyödä vähän palloja pussiin. Maailma ei lopu Joroisiin! Kaappeja pitäis täyttää nyt, kun joululahjatkin on jo paketoitu. Töissä on hyvä hoitaa myös asioita, joita ei millään ehdi kotona.

Matkakuume on holtiton. Nyt ois melkein jo pakko päästä samantien johonkin. Viimeks eilen vai toissapäivänä mietin, että nyt meen kotiin ja otan äkkilähdön ja tuun viikon parin päästä takas eikä kukaan edes huomais, että se on johonkin lähteny käymään. Laittais vaan kortin, että vittu morjes ja joulun jatkot. Kyllä voi ihmislasta syödä tää meininki. Yäk. Täällä ei oo mitään kivaa tällä hetkellä. MUL EI OO KIVAA!

Tarkoitus olis lähteä rakkauden täyttämään tammikuiseen Pariisiin ja helmikuussa ehkä Ekin pykälään Walesiin piipahtamaan, josta päiväreissu tai parin päivän reissu Dubliniin, mut kaikkihan on ihan auki. Meidät tuntien juodaan matkakassa täällä samaisessa aluekeskuksessa, mut yritys on hard as a rock. Kesällä ois ihana mennä takas Dubrovnikiin tai sit velka-Kreikkaan syömään fetaa! Pelkkää fetaa - yhtä juhlaa! Edellisestä reissusta on jo yli vuosi ja sekin oli vähän niin ja näin.. Praha ei ollu ehkä ihan mun juttu tai sit aikaa oli liian vähän ja sadetta ja paskaa keliä ihan liikaa. Mene ja tiedä. 2011 matkustelu on kattanut kaks etelänmatkaa Tillin-Tallin-naan ja that's about it. Niitä ei voi edes ulkomaiks laskea.

Ei mulla ole edes mitään asiaa tai sanottavaa. Elämä on yhtä vitun puuronkeittoa ja huumori on hukassa jossain. Joulu tulla jollottaa (seriously, et jotkut oikeasti vielä sanoo ton tosissaan) ja mulle sekin on oikeastaan ihan sama. Pientä angstia havaittavissa.

Olarista on vielä pitkä matka Pariisiin, vaik maailma ei lopukaan Joroisiin. Huoh.

51 to 21,
Kauko