Eki bloggaa ohi kalenterin! Unohdetaan kalenterin tuoma säännöllisyys ja otetaan lungisti. Ihan liikaa hyvää mielessä! Mistä tässä pitäis alottaa?! Oon sekasin!
Noh, Kaukon ansiosta tuli mieleen harkkaillallinen aka Ekin tositeevee-debyyttiä treenaamat sapuskat kahdelle kreisikulinaristille. Safka oli kuulemma hyvää, vaikka illan teema kokin puolelta oli vahvasti "Tää on varmaan ihan vitun pahaa"-henkistä. Onneks oli pönkkä punkkua. Enkä muuten btw muista millon ois tullut naurettua noin paljon. Tiiättekö ne hyvät hetket, kun ruokapöydän ääressä istuu kaks tyyppiä, joille voi sanoa mitä hyvänsä, ja tunnelma on muutenkin suht hysteerinen? Harkkaillallinen, 'nuff said.
Pitkästä aikaa puhuin Wales-tyypin kanssa eilen. Se on vaimonsa kanssa saanut vauvan, mut kyllä me silti jaksetaan muistella kuinka oltiin nuoria ja villejä. Mähän lähin mualimalle käymään joskus 18-vuotiaana! Parin vuoden työkokemuksella (too cool for school) on hyvä tsekata Norja ja Wales. Käydä vähän muualla, hankkia ystäviä, kerätä kokemuksia.
Nyt oon sillai vanha, etten kykenis kiipeämään itä-lontoolaisen motellin ikkunasta sisään, koska se 25 puntaa yöstä oli kiskurihinta, ja noi puolalaiset huonenaapuritkin diggaa anarkiasta. 19 vuotta luonnollisesti täytettiin noin kahden miljoonan ihmisen kanssa Lontoon menomestoilla "No war in Iraq!"-hengessä. Vituiks meni sekin kaunis sanoma, cheers mr. Bush. Enkä vältsysti menis syömään aamiasta alueen ainoaan reggae-henkiseen raflaan muutama tunti vakavan ampumavälikohtauksen jälkeen.
Hassua, kun rupeaa oikeesti funtsimaan, mitä on tullut tehtyä: opetin marokkolaisen hiihtämään, nauroin maha kipeänä jenkin koreografialle Guantanamerasta, tanssin azorilaisten kanssa funky-muuvseja, kävelin iltaisin töihin vankilan ohi, Norjassa partiolaiset söivät meidän ruuat!!
Yhtenä iltana Cardiffissa työskennellessäni joku tyyppi tuli ilmoittautumaan töihin. Ja se tyyppi oli Judge Jules. Go figure. Mä en maindannu, sen sijaan menin työyön (ja ehkä salakapakan tuoman nousun siivittämänä) jälkeen vetämään full montyt naapurikorttelissa olevaan 24h open-raflaan. Ah, pekonia, munaa, paahtoleipää, tomaattia, papuja ja black puddingia. Kaek' rasvassa upotettuna.
Huh, aika tavalla sitä on hyviä tyyppejä tavannut! Jos ei Suomen ulkopuolella, niin ainakin jossain niinq öö Malmilla, jossa sunnuntain pizzat toimitti Elvis (Elvis elää! Mä oon nähnyt sen Malmilla!!) Josta tulikin mieleen Provinssi-sekoilut... Oih, niistä myöhemmin lisää!
Däng, huomaan kirjottavani ajatukset puhtaaks, eli jos oon unohtanu sanan sieltä täältä, tai lauseissa ei oo järkeä, johtuu se siitä, että oon panacod-buugeissa ja ajatus kulkee nopeammin kuin sormet.
Hei ja vielä mitä! Lauantaina tyypin kaa kauppaan! HYYYIII! Ihan ku joku vitun pariskunta.
Vahvalla positiivisuusbuugilla teille karjuu E-KI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti