22. luukku

"Ja jos jokin asia on varma, se on aivan varma."

Nyt jos koskaan on muutamakin asian ihan varman varma:

 -jouluaatto on tänään
-meidän blogi on pahasti jäljessä
 -mihin tää vuosi on mennyt?! eiku hetkinen.. Eihän toi olekaan mitään varmaa varmaa! Hölmö-Eki, ajattelisit ennenkuin sanot! Eiku siis kirjoitat! Tai siis ajattelisit nyt jotain! Jotain muutakin kuin miesten käsiä! Niin just Eki!! Voisit joskus kirjottaa muustakin kuin miesten käsistä ja kaikesta pervoilusta! Tai jos meinaat sen sanoa, niin ajattele! AJATTELE, MIES! Eikun siis nainen!! Ajattelisit ennenku sanot ni ei tarvi jumalauta lauseita korjailla!!

 No niin, rakkaat joulupossut. Ekin itsetoru tulikin luettua tuossa yllä.

 Varmaa on se, että Kauko väitti aamulla koirani röyhtäilevän. Kuinka uskomatonta! MINUN koirani ei röyhtäile, kärsi ilmavaivoista, käyttäydy huonosti, hauku tai oikeastaan edes ulosta! MINÄ olen tehnyt niin suurenmoisen työn kasvatuksessa. Siitäs sait, senkin tonttu!

  Saatoin hieman liioitella koirani, lähestulkoon enkelimäisestä käytöksestä.
 Saattaa olla, että sain eilen Kaukolta joululahjan. Saattaa olla, että koira tänään hoidosta tullessaan löysi paketin sohvaltani. Saattaa olla pieni mahdollisuus, että hän avasi paketin omin tassuin Kaukon ja itseni ollessa aamupalalla. Jopa kuulemma on mahdollista, että hän söi paketin sisällön, who knows. Muistaakseni hän kuitenkin ystävällisesti ripotteli paketin rippeet ympäri kämppää. Voi olla, että tänään täällä aluekeskuksessa kuljeskeli ripuloiva koira ja juustokakkusuklaaton kömpelys.
"NAMI NAMI MAISKIS MAISKIS! Kiitos Kauko! t: koira."

Huh hah! Tänään on taisteltu tätä jouluruokaa vastaan "Just say no!"-henkisillä illallisilla yhdellä tyypillä. Loppuja aineksia ostaessani läheisessä super-hyper-superkaupassa, näytin nopealla vilkaisulla olevan ainoa ilman kärryllistä kinkkua, laatikoita tai muutakaan sesonkiruokaa, johon joka vitun ikinen vuos kyllästyy päivässä.
 Luovin tieni ilman kärryjen tuomaa hidastetta, mielessäni hymyillen kapinahenkisyyttäni. Toki kolmen ostoksen kanssa odottaessa, on aina mukava päätyä kahden viimehetken shoppailuista ahdistuneen suurperheen taakse jonossa. Säästetty aika: none. So what! Miehekkäät fajitakset korvaavat ahdistuksen.
 Ja tietty jouluruuan ilkkuminen tyypin illallisilla.

 Kyllä mä tänään tein muutakin, siitä tuonnempana.

 Nyt hei taistellaan joululauluja vastaan!! Pakko! NIIHIN OLEN KYLLÄSTYNYT JO!!

 Pahaa joulua! Hihhihhhiiii.. T: Eki-mies