15. Luukku

Kaikki menee mitä eteen kaadetaan!

Juuri tästä syystä myös jo legendaariseksi muodostuneen joulukalenterimme oheiskilpailun kaikki palkinnot ovat juotavia! Palkinnon saajat julistetaan heti kohta piakkoin ihan pienen puhuttelun jälkeen.

Okei, mä olen nyt kuunnellut about 27 vuotta kuinka joulu on paskaa ja ahdistaa ja riisipuuro on pahaa ja veronpalautuksetkin tulee ennen joulua vain siksi, että valtio huijaa ja kusettaa ja ihmiset tönii ja kauppakeskuksissa on kamalaa ja mun suku on kamala ja taas joutuu olee niiden kanssa ja kinkku on kuivaa ja joka joulu tuli turpaan, kerran meinas tulla puukosta (rip Gösta!) ja kaikki on kännissä ja huoh. Sitten, kun me tullaan Ekin kanssa ja sanotaan, että kertokaas meille nyt koomisimmat, traagisimmat tai koskettavimmat erilaiset joulumuistonne niin mitä - kukaan (lukuunottamatta näitä muutamia sankareita) ei yhtäkkiä keksikään mitään. Ei mulla tuu mitään mieleen. Ai sulla ei tuu mitään mieleen? NO MITÄ HELVETTIÄ SÄÄ JOKA SAATANAN JOULU SITTE VALITAT, URPO?! ISTU ALAS JA LAPPAA SITÄ KINKKUA MENEMÄÄN!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta, mutta te ette sit herättyänne tainneet mitään muistaakaan? Päästitte vaan koiran ulos ja haistoitte kahvin! No kuulkaas, niin haistaa meidän voittajatkin! Niinpä! Luitte ihan oikein siellä. Niitä on useampia. Oikeastaan niitä on kolme eli yhtä monta kuin osallistujaakin, koska ikävä nyt vähän tässä dumata nimimerkkiä VIP, mutta jos penkistä ei nouse edes oma perse vaan pitää laittaa vaimoraukka näpyttämään tekstiä niin ihan tosi.. Noh, toivottavasti on joulu myös hänen sydämessään ja tarjoaa sinulle lohdutuskahvit omasta voittopussistaan!

Nimimerkki Mara on voittanut itselleen paketin Juhla Mokkaa ja putkellisen koehedelmÄH kardemummaa siihen mausteeksi tarinallaan kodittomasta vähän spurgusta. Palkinto toimitetaan sinulle jo ennen joulua! Valitsin (ilman Ekiä) tämän tarinoistasi, koska tässä jotenkin kiteytyy se joulun perimmäinen ajatus. Hieno stoori! Kallio, spurgut, joulu, herrasmiesmäisyys, syöminen, juominen ja puhdistautuminen.

Erään kerran, kun olin noin 15-vuotias teinari, oltiin faijan kanssa joulu kahdestaan kotona. Mutsi ja broidi oli jossain, en muista missä. Faija tuli sitten aattona kuppilasta (se tuli muuten aika usein kapakasta) johonkin aikaan alkuillasta kotiin. Se kertoi kuulleensa kuorsausta vinttikerroksen tasanteella. Me asuttiin viidennessä kerroksessa, joten kuorsaus kuului hyvin. Faija funtsaili, että onkohan se joku koditon, ja mä funtsasin samaa. Mitäs se muuten siellä rapussa olisi jouluna (tai yleensäkään) ollut. Päätimme sitten yksissä tuumin hakea sen meille joulunviettoon, kun nipottajat mutsi ja broidi olivat poissa. Se hiukan spurgu mies paljastui illan mittaan tosi fiksuksi kaveriksi, jolla elämä oli mennyt jostain syystä sivuraiteelle. Me kylvetettiin ja ruokittiin se ja faija antoi sille oman sänkynsäkin käyttöön. Ne jutteli myöhään yöhön kaiken maailman asioista. Se majaili meillä pari päivää ja sitten lähti. Tapaninpäivänä se tuli soittamaan ovikelloa ja mä menin avaamaan, faija ei ollut just silloin kotona. Mä luulin, että se tulee taas yöksi meille, mutta se vain ojensikin mulle sellaisen tulppaanin pienessä korissa ja kiitti, että oli saanut viettää joulun oikein ihmisten kanssa. Aikuisena mulle on monta kertaa tullut se tyyppi mieleen ja tippa silmään, kun se oli niin fiksu. Ei me sitä koskaan enää nähty sen joulun jälkeen.


Nimimerkillä Sari oli tarina, joka siis kaikkine juonenkäänteineen oli kyllä ylitse muiden! Siinäkin tavoitettiin tai ainakin tavoiteltiin joulufiilistä. Kuusen hakua oli, miliisejä, viiniä, vankilapako ja kananmuna! Pieni muna, iso sielu! Sarille lähtee tarinan hengessä Tampereen Lenin-museosta ostettu Lenin-kahvipaketti, siinä on hasselpähkinää ihan. Laitahan Ekille yhteystiedot niin johan lähtee jo ennen joulua! Ite sekoitan sitä normikahvin kanssa suhteessa 1/3 eli jos keität kuus kuppia niin heitä Leniniä pari kukkua sinne joukkoon. Voit keittää ihan raa'at Leninitkin, mut less is more!

"On vuosi '85, kauan on aikaa on siis" sanoisi Eput ja sanoihan ne. Joskus talvella -84 olin käväissyt työkkärissä tutkailemassa opiskelumahdollisuuksia ulkomailla. No kaikkihan nyt Jenkkeihin halus, joten etsin, hain ja sain jotain extremeä; sain stipendin Neuvostoliittoon. Syyskuussa -85 puksuttelin junalla Leningradiin ja aloin opiskella kommunismia ja venäjän kieltä. Jälkimmäinen oli pakollista ja edellinen oli ...pakollista. Aivopestyn opettajani kanssa ajauduin usein törmäyskurssille osoittaessani kommunismin epäkohtia. Ai mitä epäkohtia muka? Nooooo....mutta joulumuistoihin. Kyseisen joulun (-85) vietin siis Leningradissa. Neuvostoliitossa joulu oli kielletty/ignorattu ja vastaavaa neuvostojuhlaa vietettiin uutenavuotena, eli viikon päästä 'oikeasta' joulusta. Jostain syystä meiltä (opiskelijoilta) oli evätty joululoma ja Suomeen pääsy olisi mahdollista heti Joulun jälkeen. Ehkä. Kotimaassa vierailuun piti anoa viisumi. Olimme lähettäneet hakemukset läheiselle Ovirille ja odottelimme tuloksia, eli viisumeita kotiin! Joten 24.12 istuimme huoneessamme, litkien gruusialaista valkoviiniä ja pelaten korttia. Jossain vaiheessa mulle tuli nostalginen olo ja halusin edes pienen joulukuusen juhlistamaan joulua, joulua jota ei vietetty. Lähdimme (minä ja kolme muuta) läheiseen (Leninille nimettyyn) puistoon ja katkaisimme yhdestä kuusesta latvaosan kuuseksi. Oli muuten hieno kuusi. (myöhemmin kuulimme että se meni eräälle orpokodille) Noh, kukaan ei ollut kertonut meille, että ennen (neuvosto)joulua miliisit erityisesti tarkkailevat kuusipuita ja että niiden tuhoamisesta tuomio on osapuilleen vähintään 2-5 vuotta vankeutta. Latvaosa ehti hädin tuskin koskettaa maata, kun paikalle kurvasi miliisijeeppi ja meidät pidätettiin. Meitä oli neljä. Jouluaaton vietin siis putkassa. Tosin sesonkiaika pukkasi päälle ja putkat olivat täynnä, joten minut sijoitettiin miliisiaseman portaikkoon, toiseen kerrokseen. *Pysy siinä, äläkä liiku* No ei tulis mieleenkään. Kai. Gruusian finest alkoi juuri haihtumaan päästäni. Pari miliisiä kävi syömässä eväitään yläportaiden viereisessä huoneessa. Sain kananmunan lahjoituksena. Hymyä. Miliisit lähtevät yllättäen kutsun saatuaan. Huomaan että yksi ovi jää lukitsematta. Astun huoneeseen ja avaan ikkunan. Olen toisessa kerroksessa mutta huomaan rännin ikkunan vieressä. Menen ikkunalaudalle ja kurotan ränniä kohti. Samalla kun saan siitä otteen, huomaan etten enää voi palata takaisin. Yritän laskeutua alas syöksytorvea pitkin, mutta huomaan jalkani juuttuneen rännin ja seinän väliin. Samalla kaksi miliisiä tulee tupakalle ulos, kun killun heidän yläpuolellaan kolmen metrin korkeudessa.Pidätän hengitystä...no ei ne huomaa mitään ja lähtevät partioimaan. Hyppään alas kovaan lumihankeen ja saman tien aidan yli vapauteen. Mikä ihana tunne! Vapaus! Kävelen katua pitkin onnen huumassa.Olen vapaa! Pakenin! Okei ehkä gruusialainenkin alkaa hävitä pollasta aika heti. Tajuan että henkilöllisyyteni on tiedossa ja pakoni on siksi turhaa. Palaan takaisin miliisiasemalle ja soitan ovikelloa. Miliisiaseman pääjehu avaa oven ja purskahtaa nauruun havaitessaan minut. Sitten muut miliisit saapuvat paikalle nauramaan, koska onhan se hauskaa kun pakenin ja palasin takaisin. Sitten ei enää nauretakaan, vaan minut viedään takaisin kakkoskerroksen portaikkoon, kunhan on ensin tarkistettu, että en saa ikkunoita auki. Höh. Seuraavana aamuna meidät siirretään lähipoliisiasemalle, jossa suoritetaan kuulustelut. Iltapäivällä päästetään pois. Jeijj. Lähden tilaamaan puhelua Suomeen. Joulupäivähän on jo menossa. Kahden tunnin jonotuksen jälkeen saan yhteyden Olariin ja mutsi kysyy ekaks: ootteko joulukuusta hommannu?


Nimimerkille Topi tarinastaan Eki saa luvan toimittaa jotain sinne sun oven taakse. Tai läpi. Se tietää missä sä asut! Oo tyytyväinen, että mä en tiedä! En ota vastuuta siitä, mitä oven taakse ilmestyy. Tai postilaatikosta. Ehkä skumppaa, ehkä kissankakkaa, you'll never know, Ho-Ho-Ho!

Jokunen vuos sitte ossista loppu skumppapullot ku innostuttiin sitä juomaan...

Jos oltais Tv-Shopissa sanoisin eikä siinä vielä kaikki, mutta koska ollaan myöhäisuutisissa (ei olla? täh?) totean vaan, että Hyvää iltaa ja siinä kaikki tältä erää! Onnea voittajille ja toivottavasti kaikki menee, mikä eteen kaadetaan!

Kauko, kilpailuisäntä Kalliosta