"Sehän tuli kuin tähti kirkkaalta taivaalta."
"Moi Eki!
Joulu on nyt ohi. Tai siis ainakin Ekin osalta. Faijan överiruokaostosten takia joulu ei vielä ole ruuan taholla ohi. Mutta lahjat on avattu, liikaa on syöty, perhettä nähty ja kuljeskeltu koiran kanssa tyhjillä kaduilla. Ah. T: Eki"
Selvittiinhän tästäkin ja vielä hyvillä fiiliksillä! Lukuunottamatta yhtä asiaa. Yhtä hiostavan haasteellista, jopa vastenmielistä tehtävää. Suurta tehtävää, johon Eki suostui heikolla hetkellään. Ihmiset ovat varsinaisia nilkkejä, käyttävät surutta hyväksi heikkoja.
EKI OIKEASTI OLI JOULUPUKKINA.
Aamulla toimitettu pakollinen asia, jota seuranneet päiväunet. Niiltä ylös suunniteltua myöhemmin, koska "viel viis minuuttia" on lause, jonka minimimäärä on 15. Joka ikinen vapaa aamu.
Siskot oli jo faijalla kun viimein pääs ylös, pikaiset unikirja-tsekkaukset ja kahviöverit. Koirulainen piiitkälle lenkille, pikameikit ja valuminen (kirjaimellisesti! Oikeestaan melkein pelkkää alamäkeä koko matka, ja olemus yhtä ryhdittömän vetelämäinen. Sitäpaitsi, tuolla sato vettä! JOULUAATTONA!?
Meillä on kotona aina ollut tipaton joulu. Toki osa meistä sisaruksista on tavannut käydä baarissa illalla. Siellon kuitenki kaikki! Viime aaton olin töissä, melko ruuhkaisa loppuilta, must say.
Mutta tosiaan, koskaan en muista nähneeni yhtä ainutta alkoholiannosta jouluhulinoissamme. Tokikaan se ei tarkoita, että osaisimme ottaa hillitysti tai hyvin. Oooh noo. Iskähän ei "tiedä", että osa meistä lapsukaisista esim. tupakoi, niin miks ihmeessä sit tunnustettais juominenkin!? NO! Hihhih... Ehkä tänään joku meistä kyllä jäi fakkiin röökistä, hihhih.. Siitä myöhemmin lisää, jatkakaamme joulupukkeilulla.
Mielestäni yritin tosissani näyttää surkealta - jopa henkisesti sairaalta!- yrittäessäni luistaa jo langenneesta tuomiosta. "Noi odottaa sitä pukkia! Sä lupasit!" True dat.
Harmi, ku Eki-täti joutuu lähtee viemään koiraa ulos :( Salettiin missaa pukin!
Muutaman vuoden takainen pukinasu päälle (tyyny mahaksi, koska omat extrani eivät ole lainkaan vakuuttavat. Kröhöm.), lapaset kouraan, koska valkoinen kynsilakka saattaisi olla pukin henkilöllisyydestä hieman suuntaa antava vinkki, ja faijan rillit nokalle.
Ai joo! Faijakin rupeaa kohta olemaan ikämiehiä. Todentotta, näkö heikkenee usein iän myötä.
Näin kyllä kaiken, mutta sellaisen "mithä vithuu, mä enees oo gännissä!"-silmien läpi. Just niiden samojen silmien, jotka näkee oman uljaan itsensä olevan ehkä maailman paras ja tunnepitoisin laulaja. Tai niiden, jotka näkevät vahvasti olevansa itse se kaunein ruusu kimpussa.
Lasit alemmas ja pikakirous aamupäivästä meikatuille silmille.
Ja sit. Jumalauta. Show must go on!
Valehtelin sujuvasti juuri käyneeni poikien serkulla, unohdin nimet, mulla oli kuuma, enkä tiennyt kuka on ollut kiltti tai tuhma. Ilmeni, että pikkusisko on ollut tuhma, koska iskä, joka "ei tiedä meidän tupakoivan", mainitsi, että pikkusisko taitaa tupakoida, ku se aina haisee tupakalta. Melkein jätti pukki pikkusiskon lahjoitta. Perkeleen norttihuuli!
Kakarat oli ihan messissä ja homma hoidettiin lyhyellä kaavalla, koska millanen lapsi haluaa jäädä notkumaan pukin kanssa, kun vieressä odottaa kasa avaamattomia paketteja??! Vielä faijan tokaisu vanhimmalle siskonpojalle "Avvaa tuo ovi ja potkase tuo pukki ulos!" Sit ulos hengittelemään ja R-Ö-Ö-K-I-L-L-E. Parta veks, koska sen keräämä pöly aivastuttelee nyt vielä muutaman tunnin jälkeenkin.
Ekihän oli viemässä koiraa ulos, ja pääsi pakettiensa kimppuun vasta voivoteltuaan joulupukin missausta ja kuunneltuaan tasapuolisia "Hyvä pukkihan täällä oli! Vähän persoonallinen..-kommentteja.
Himaan lahja- ja ruokasäkkien kanssa, koira piitkälle lenkille ja jaksaako tässä nyt mitään. Ehkei. Tarvisko sitä toimia muka? Njäh. Emmä jaksa. TV on edelleen paskana, siks ehtii bloggaamaanki. Baari? Viittiikö? Kissalle ja koiralle ihan vähän jouluruokia, tyytäväisyyttä perheen kesken vallinneesta harmoniasta, pienet tekstailut ja aika lungi olo. Saikku loppu, koiran kanssa tullut leikittyä ja hyvää musaa. Keittiön aattelin siivota. Naapuriasunnoista ei kulu mitään ja ulkona on pimeetä. Tukka on puhdas ja ja seuraava anti-jouluruoka on jo mielessä. Kissa nukkuu ja koira leikkii.
Ja on meillä kiva perhe. Toivottavasti siskonpojat tajuaa joskus lainata mulle ja pikkusiskolle niiden uusia Star Wars - the clone wars-asujaan.
Me tarvitaan niitä, kun viedään yhdessä koiriamme ulos viereisessä metsässä!
Meikkiterkuin, Eki
P.s. siskonpoikien yhteenveto: "No sillä joulupukilla oli Ekin ripset. Ja ehkä tytön ääni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti