maanantai 12. joulukuuta 2011

12. luukku

"Kaikki lähtee siitä kun sä opit syömään lihapullat haarukalla. Silloin sä osaat tehdä mitä tahansa. Kiinnostus ruokaan ja kiinnostus urheiluun menevät rinta rinnan"

Työeväät. Aina yhtä paha. Tehdäkö itse iso satsi viikoksi vai tyytyäkö eineksiin. Onko pitkä päivä, tarviiko välipaloja? Onko ruuhkaa, ehtiikö syömään? First world problems.

 Eilen illalla kaikkien lähimarketin myyjien iloksi, olin se viimeinen asiakas, joka kaiken lisäksi horisi puhelimessa Kaukon kanssa ja haahuili ympäriinsä ajatus katkeillen. Tarkistin Kaukolta, onko ok ottaa lihapullia evääksi töihin. Jos siis lisukkeena on raejuustoa. "Mjoo, mmmon. Oooota mlihammmmpulliaaaah..." Samaan aikaan toisaalla Kauko sai intialais-matinkyläläistä päähierontaa, ja voisin kuvitella, että lihapulladilemmani kiinnosti melkein yhtä paljon kuin Lauri Tähkän sooloura. Pullat följyyn ja vikana ulos!

 En nyt nopeesti muista, milloin olis pitänyt ruokatunnin. Ei siksi, ettei sellaista olisi vaan siksi, ettei sellasta osaa pitää. Safkat on kuitenki syöty vajaa vartissa, rööki vedetty viidessä minuutissa. Olkoon kaupan ovi siis auki, kyllä se sapuska siellä takahuoneessa odottaa. Säännöllisyys my ass!
 Kostoksi "liha"pullista on välkkärinä luonnonjogurttia ja casheeeew-pähkinöitä. Oijjoijjoi, kuinka terveellistä!

 Mutta mites tuo urheilu? Okei, en oo mikään maailman sporttisin ihminen. Itseasiassa oon kaikkea muuta paitsi sporttinen, gaysählykin on jäänyt väliin hela syksyltä millon krapulan, millon treffien, millon saikun takia. Käden takia ei oo päässyt edes koiran kanssa mettään. "Etkä pääse vieläkään", sanoi ortopedi eilen. Lährin näet päivystykseen eilen töiden jälkeen, kun liian äkillinen kädennosto sai aikaan kauniin snap!crackle!pop!-ääniefektin.
 Vahvassa kumarassa joukkoliikennöin läpi Helsingin, pääsin lekurille, jonka sukunimeä en osaa vieläkään lausua (Sbrtzanskiuzskhi? Szriigdanskzhi? Äh, ihan sama), röntgeniin (joka on jo vanha tuttu) ja ortopedille, joka kertoi: "Juup, tää sun paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin, sit oot reuhtonut liikaa liian aikaisin. Tuloksena toi jo kasvanut arpikudos on hajalla. Mä laittaisin sut loppuvuodeks saikulle. Kattellaan tammikuussa." En oo übertunnollinen tai marttyyri, mutta miks jäis saikulle, jos kuitenkin voi tehdä töitä ongelmitta? Sitäpaitsi hyvät tropit tuli. No more shit-Burana! Literally!!

 Nyt otan iisisti, en reuhdo enkä tee ääriliikkeitä (koskee myös poliittisia ääriliikkeitä, toim. huom!)
 Sen verran reuhdon, koska on suht hiljainen päivä, että kysyn jokaiselta asiakkaalta: "Haluatko tämän lahjapakettiin?" AI ETTÄ MIKÄ ASIAKASPALVELIJA!

 Ja hei, lihapullat söin haarukalla! Eikä ollut edes hankalaa! Paitsi yks tippu lattialle! So not!

 Vitsikkäästi ruokaröökin kävin vetämässä Senaatintorilla, koska siinähän se vanha tuttu röökityökaveri duunailee näin joulun alla. Vedin varuiks kaks röökiä, koska eihän sitä sit tiedä, millon pääsee seuraavan kerran.

 Lahjanarun keskeltä teille huutelee:

"Voinko olla avuks-Eki"

1 kommentti: