keskiviikko 7. joulukuuta 2011

6. Luukku

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!

Itsenäisyyspäivänjulistus blogissamme tulee vähän niin kuin VR - just sen verran myöhässä, ettet saa rahoja takaisin, just sen verran tökkien, ettei kokonaisuus saa sydäntäsi laulamaan, mutta kuitenkin sillain kohtuu nopeasti, että tää on äkkiä alta pois ja voikin alkaa Venaamaan Rauhassa seuraavaa. Saanen huomauttaa, että matka junalla Tampereelle taittui tänään erittäin jouhevasti ja kivuttomasti ja tuttuun tapaansa kertakaikkisen hävyttömällä hinnalla. Ensilumi ei ollut yllättänyt tänä vuonna kuin korkeintaan autoilijat. Hinnasta tosiaan tähän aivan erityispurnaus, koska mun mielestä on aidosti käsittämätöntä, että Hki-Tre meno-paluu maksaa n.60e ja ilman alennuksia, joita Viikkari yleensä tarjoilee ahkeraan, tehty päiväristeily Tallinaan kahdelta aikuiselta maksoi 46e.

Itsenäisyyspäivä on kulunut perus hyvissä meiningeissä. Sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat niinku aidosti siistejä juttuja, kuten selvinpäin oleminen, perheen kans oleminen, lumisen maiseman tsiigailu junan ikkunoista, saunominen ja mitä noit nyt on. Noh, Ekiltä varmaan on odotettavissa perus armotonta vittuilua aiheesta, joten teilaan sen jo etukäteen sanomalla, että mä en maindaa laisinkaan, vaikka oonkin kaiken tän yök! sukuloimisen johdosta joutunut skippaamaan yhdet kinkkubileet (also known as huntin lähiökännit) ja kolmen baarin pikkujoulut (also known as yht. kolmen huntin lähiökännit). Mä oon kiltisti maksanut laskuja ja juonut vichyä ja ollut sillain hieman parempi ihminen kuin ne, jotka herää huomenna maailmanlopun darrassa, köyhänä ja kalpeana ja tajuaa, että ei vittu, joulukin on tosiaan vielä tulossa. No mitä mä oikein valehtelen? Tietenkin on se pieni ääni, joka sanoo, että sulla ei oo yhtään niin kivaa kuin noilla ja miksen mä oo tuolla noiden kans, kun ne on kännissä ja niillä on hauskaa ja jännää, mut sen äänen saa onneks hiljennettyä jollain puolikkaalla nollaseiskan kossulÄH
Mut sit mä ajattelen, että enks mä oo nähny ton kuvion jotain karkeesti arvioiden ehkä tuhatviissataa kertaa ja eiks mua oo vituttanu sellasten reissujen jäljiltä about noin tuhatkolmesataaviiskytkertaa? Enks mä haluis tehä vaik pari ulkomaanmatkaa tässä tulevana vuonna samalla, kun muut lusii jossain hikisissä toimistoissa tai tappelee jossain anopin mökillä, kun sä oot taas kännissä ja anoppikin on kännissä ja laituri on rikki ja polttopuut on loppu ja älä kuse veneestä ja sun isäs lähentelee mua ja mitä noit nyt on.. Joo, mä ehkä mieluummin istun jonkun turkoosin meren äärellä ja ahdan navan täyteen oliiveja ja fetaa ja otan sen toisenkin kannun sangriaa, kun ny halval saa kato.

Elämä on valintoja ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Tsäänssit pitää käyttää. Ne pitää tsekkaa tilanteen mukaan ja osata tunnistaa, että mietinks mä nyt kaks kertaa vai kerran? Onks mulla aikaa miettiä niinku viis sekuntia, puol minuuttia vai sit päivä tai kaks, viikko tai kaks? Tsäänssit pitää tunnistaa ja niihin pitää reagoida niiden vaatimalla tavalla. Ei me ois tota sotaakaan jätkät hävitty noin hienosti, jos ei ois jokaista tsäänssiä käytetty, mikä annettiin. Kiitos siitä kuuluu niille, jotka kerran oli nuoria. Niiden ihmisten ansiosta meillä on tänä päivänä sellainen yhteiskunta, joka tarjoaa niin rajattoman määrän tsäänssejä, ettei ihmiset osaa valita niistä ja sit ku ne ei osaa valita niistä niin ne ei osaa tarttua niihin mahdollisuuksiin ja sit ku ne ei osaa päättää eikä tarttuu ne masentuu eikä ne usko itteensä eikä ne vaihda mitään duunia tai muijaa tai baaria tai shampoomerkkiä, koska ne ei varmaan osaa valita parempaa, saa parempaa tai maailmassa ei ehkä oo mitään parempaa. Ihmiset rakastaa itseään tosi vähän. Tai emmä tiiä, mä oon rakastanut itseäni tosi vähän ja kaikki mun tutut rakastaa itseään tosi vähän ja sit, kun alkaa rakastaa itseään vähän enemmän ja haluaa olla ennen kaikkea oman itsensä kumppani ja pitää sillai huolta ja helliä ja paijata ja tehä kaikkia kivoja juttuja, mistä nauttii niin se on joidenkin mielestä väärin tai noloo. Rakastuminen on noloo, mut itseensä rakastuminen on niinku vielä nolompaa. Älkää uskoko tota! Se on tsäänssi!

Tuntematon tietty itketti. Siitä ei sinänsä muuta.

Linnan juhlien jotkut puvut itketti. Siitä sit sen verran, että olkaa nyt hyvät ihmiset edes joissain tilanteissa rehellisiä toisillenne! Oikeasti, jos sun frendi/vaimo/työkaveri on saanut kutsun linnan juhliin niin te ette niin mee sanomaan, että joo et sä näytä niinku ollenkaan lihavalta tossa puvussa tai joo, toi istuu tosi hyvin tosta rintojen kohdalta tai eiiii, ei toi printti oo mun mielestä mitenkään överi tai voihan siinä nyt ihan hyvin olla viis metriä pitkä laahus ja voithan sä sitoa ton linnun päähäs tai kääriytyä Suomen lippuun! Jokainen tsäänssi on mahdollisuus ja jokainen tilanne, joissa te näette jotain edellämainittua on tilanne, jossa te ette kaunistele tai pidä turpaanne kiinni. Mun kutsu luonnollisesti hävis postissa.

Paljon onnea 94-vuotiaalle Suomelle. Mä otan tän silmien kirvelyn nyt ennen kaikkea tsäänssinä, mut myös vihjeenä, että on aika pistää perssilmä kallelleen. Keep on rockin' in the free world!



sinun päiväs koittaa-Kauko

1 kommentti: