Dokasin itselleni skitsofrenian*

Tässä blogissa kun on nyt totuttu nauramaan vähemmistöille niin mikäs tässä yksi sunnuntai lisää aiheen parissa, vai mitä? Viikon parhaita nauruja oonkin saanut mummoista, manneista ja alkoholisteista. Parempi nauraa muille kuin itselleen, right? Tällaisena masentuneena, lihonneena, kouluttamattomana ja kodittomaksi pukeutuneena baarityöntekijänä voi hyvin oikeuttaa toisinaan itselleni muihin surkimuksiin kohdistuvat läpät, koska aina ei jaksa nauraa omalle epäonnistumiselleen ihmisenä. Keitin oikein iltakahvit tätä varten. Jumalauta, nyt irtoo!

Perjantain ja lauantain välisenä yönä, pomon ajettua mut henkihieverissä kärvistelevän ihmissuhteeni raunioille Matinkylään, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja muut kliseet, tuli sitten poikkiksen kanssa juteltua kevyitä ennen seuraavan päivän syväanalyysia suhteemme laadusta. Siinäpä aamun varhaisilla tunneilla paljastin häpeällisen, joku voisi sanoa jopa rasistisen, mielipiteeni romaneista. Enkä tarkoita tässä nyt siis romanialaisia tai niitä, jotka tuolla kerjää surkean näköisinä pitkin keskustoja YK:n ihmisoikeusjulistuksen ulottumattomissa vaan niitä, jotka käyvät sinunkin lähikaupassasi tai -kioskillasi ja aina varastaa jotain tai ainakin yrittävät varastaa. 

Kävipä nimittäin männäviikolla eiku wait.. nythän on sunnuntai eli tällä viikolla, että meninpäs taas tuohon ärrälle ja eikö siellä ollut hamekansa tiskillä lataamassa priipeidiä ja ostamassa norttia ja tekemässä kaikki asiat vaan niin helvetinmoisella selittämisellä ja yleisellä sähläämisellä. Mikä vittu siinä ensinnäkin on, että kun mä käyn ostamassa puheaikaa ja röökiä niin siihen menee tasan minuutti, kun sanon, että puheaikaa ja röökiä ja tos on rahat ja kiva kiitti hei, mutta nää tyypit saa siihenki kulumaan jumalauta kymmenen minuuttia. Siinä sitten uloslähtiessä tais sinne käsilaukkuun holahtaa pari kinkkujuustopatonkia nälän pitimiks, kun olivat siinä sadan prossan alennuskorissa. Tarkkakatseinen myyjämies huomautti kuitenkin näistä leivistä ja jo löytyi suuresta selitysten kirjasta sivu, jossa neuvottiin käyttämään seuraavanlaista:
"Ai, et sie ottanutkaan näist hintaa? Mie luulin, että sie otit näistä jo hinnan."
"Niin, hintaa on vähän vaikea ottaa niistä, jos niitä ei tiskille asti tuoda vaan napataan ulos lähtiessä laukkuun, että jos panisit ne nyt vaan takas siihen hyllyyn."
"No voi nyt, et sie tosissaan ottanu näist hintaa? Noh, ei me kyllä jäädä jonottaakaan uudestaan, kun on niin pitkä jonokin."
Laittoi eväät takas hyllyyn ja myyjä pääsi purkamaan tästä priipeidsämpyläjupakasta syntynyttä jonoa. 

Sanokaa yleistämiseks, mutta mä en ihan oikeasti ole kertaakaan ollut samaan aikaan missään liiketilassa romanin kanssa, joka ei jotain varastais ja se on kylmä fakta. Okei, tunnen kaks tai kolme tämän kansan poikii, jotka elää ihan normielämää veronmaksuineen ja äs-etukortteineen, mut on se jumalauta aika pieni otanta. Viimeks tolla samaisella kioskilla lähti perjantaipullot. Tossa muutaman kadun päässä meidän perheeltä lähti koira. KOIRA! Ne jumalauta varasti kaupan edestä meidän mäyräkoiran ja kun tarina selvisi ja koira, joka maastonakkina lähti, saatiin ylisyötettynä ja pinkeänä maastolihapullana takaisin niin kyllä mä sanon, että on niillä päässä vikaa koko porukalla. Tämäkin juttu oli mennyt niin, että pikkutyttö himassa sanoo iskälle, että mä haluun hauvan, johon iskä sitten heittää 14-vuotiaalle Tenholle Mersun avaimet, notta kuulitsie poika, siskos tahtoo koiran. Otahan siitä auto ja hae sille koira. MITÄ JUMALAUTA?! 

Siinä keskustelun lomassa alettiin sitten kehittelemään uudenlaista tosi-tv-formaattia, jossa etsittäisiin Suomen rehellisintä romania. Tehdään otanta ja valitaan kilpailijat, joille annetaan erilaisia tehtäviä, joita seurataan piilokameratyyliin. Esimerkkitehtäviä voisi olla vaikka, että pannaan ne kioskille ostamaan jotain ja myyjä sanomaan, että pieni hetki, joudun hakemaan tuolta varastosta sen kyseisen tuotteen ja jätetään tyyppi yksin myymälään odottamaan ja seurataan kameran välityksellä paljonko roinaa lähtee mukaan. Se, joka odottaa kiltisti tai se, jolla on vähiten varastettua romua ulos tultaessa, voittaa haastetehtävän. Toinen voisi olla, että pannaan ne pyöräilemään tai kävelemään joku tietty reitti mahdollisimman nopeasti ja jätetään reitin varrelle muutama vanhanmallinen Mersu avaimet virtalukossa ja se, joka ei ota autoa käyttöön tai ajaa sillä lyhimmän matkan huijatakseen, voittaa tehtävän. Tää olis mieletön ohjelma, mutta mulla on vahva epäilys, että yksikään kanava haluais lähteä tähän messiin, koska onhan se vähän leimaava ja rasistinen, jos oikeasti ajatellaan. 

Läskejä kyllä saa juoksuttaa telkkarissa hidastuksilla ja homotkin saa hassutella ja sisustaa ja pyrkiä presidentiksi, mutta ootas, jos osoitat jonkun rodun toimintamalleja, jotka sotii täysin yleistä moraalia tai perustuslakia vastaan niin oot rasisti, hyi. En oo. Oon vaan katkera ja vittuuntunut, koska mulla ei ole varaa matkustaa pummilla tai varastella suklaapatukoita paremman tulevaisuuden toivossa. Urpot.

Muita naurunaiheita sain vanhusten taidoista sekoittaa sanoja. Mummikin totesi, että äänesti Niinistöä, mutta hänellä ei ole mitään antibiootteja homoja vastaan. Kraah. Tai se keskustelu Ekin ja jonkun gubben välillä: 

Gubbe: Ai sullakin on koira. Mullakin on koira. Minkä rotuinen sun koira on?

Eki: Mun koira on ihan sekarotuinen. Entäs sun?

Gubbe: Mulla on sellanen laboratorion hoitaja. 

Jos ei muuta niin osaa ne mannenperkeleet kuitenki laulaa, right? Tässä erittäin kova styge loppuun, joka muistuttaa minua niin romanien hyvistä puolista, lapsuuden kesistä ja viikonlopun lintubongailusta (joo, nähtiin lähiössä haukka tai joku pieni kotka ihan muualla kuin baarissa, mut lapset  - en kirjoita tähän, että somalilapset, koska se olis jo kohtuutonta ja erittäin överiä koko tekstin varjossa- säikytti kailotuksellaan sen lentoon ennen kuin ihan lähelle ehdittiin). Maanantaihin enää rapiat kolme tuntia, hurraa?

Kauko, the lintubongari

* viikon alkkis-sitaatti aka yks parhaista onelinereista vähään aikaan. tuli heti kovaan käyttöön.