Soitin faijalle tiedustellen mahdollisuutta lähteä, sen mukaan olis viisainta lähteä sukuloimaan lähelle landea. Ku ei oo sähköjä mökissä ja muutenkin.
Soitin mutsille ilmoittaakseni tämän. Se kovasti ihmetteli, mutta tajus, että hyväähän tuo tekis. Lähteä landelle koiran kanssa, lämmittää sauna omin kätösin ja vaikka nostalgisesti muistella lapsuuden kesiä. Ihan sama, landelle. Mä haluun landelle. En lähelle landea.
Faijan tuntien se jäi pyörittelemään ajatusta, ja soittaa todennäkösesti jonain hankalana hetkenä ilmoittaakseen, että nyt mennään. Sillä on oma tyyli toimia. Voisin jopa kuvitella, että se lähtis kenellekään kertomatta landelle, tekis lumityöt, lämmittäis mökin ja tankkais jääkaapin. Se on yks niitä ihmisiä, jotka toimii. Ei se puhuakaan osaa. Hieno mies silti. Sydän.
Mitä mä landella tekisin? Jaa'a. Hengittäisin syvään ja lämmittäisin saunan. Koira sais olla vapaana ja vahtia, ettei kukaan niistä noin kahdesta 15km:n säteellä asuvasta sissistä tulis tsekkaamaan meiän tiluksia. Maaseutu hiipuu, äkkiä maajusseille morsiamia!
Kävisin sukuloimassa kahvikupposen ja pullapitkon äärellä. Juttelisin perussetit ja nyökkäilisin tarpeen tullen. Sen tietää, että landella tapaa ihmisiä, joita ei hetkauta mikään. Sinne voi mennä kertomaan omat alennustilat ja mielen skitsoilut. Landeihmiset tajuaa. Ne ei tee suurta numeroa mistään. Ne vaan tajuaa ja ehkä toteaa, että "Nii'i, tommostahan se taetaa olla" Ja sit voi itsekin todeta että näinpä. Mutsin mukaan meidän landenaapuritkin on sitä kansaa, joka on menettänyt paljon ja kokenut kovia. Ja silti ne on elossa. Still going strong!
Jos mä lähden sinne visiteeraamaan, ni mude lupas tsekkaa kissan, koira kun lähtis kainaloon. "Eihän sille kissalle tarvii ku jutella ja antaa ruoka? Niin, ja siivota vessa!" Totta! Kissalle pitää jutella, se on tärkeetä. Mä kuulun koiraihmisiin, enkä oo ikinä hogannu kissojen ihannointia vaikka mulla on tuo oma turkulainen ollut jo kuutisen vuotta (sillä on muuten kohta nimpparit, bileet?!). Tossa männä iltana se kuitenkin vaivas paikkansa syliin ja yhdessä katsottiin hassuja kissavideoita Youtubesta. Älkää kysykö, mistä keksin laittaa noinkin omaperäisen videon pyörimään taustalle. Mut siinä tilanteessa oli jotain hienoa! Kissa makoili sylissä ja katseli uskomattoman keskittyneesti kaukaisten sukulaistensa toilailuja. Välillä se läpsi näyttöä ja maukui oudon käheästi. Kauas ollaan tultu siitä pikku rääpäleestä, joka meillä elonsa ensimmäiset kaksi viikkoa asui kirjaimellisesti kaapissa. Kävi se vessassa salaa ja ruokakin maistui, mutta kaapissa se päivät värjötteli. Pikkunen.
Yks aamu jotain tapahtui. Heräsin viiden aikaan keittämään aamukahvia (postiduunari, you see) ja siinä keittiössä istui kissa ja koira vierekkäin. Ne oli ystäviä. Jotenkin ne oli kai tuumannut, että ehkä tässä olis viisainta kaveerata ja näyttää noille ihmisille, et kyl me hoidetaan. Siinä ne istu, ja jos eläimet vois, ne olis istunut siinä käsi kädessä. Nykyään kissa pyörittää koiraa halutessaan, mut kyl ne veljeksiä on.
Mut siis landelle, täh? Joo, tekis hyyää. Sais ajatukset kasaan ja ehkä jopa keksis, mitä haluaa tehdä isona. Ja hah, siellä vois treenata laulua pelkäämättä vihaisia katseita rappukäytävässä! Kovaa ja korkeelta, jjjjea! Tän parin viikon aikana on välillä tuntunut, että hoito oli liian lyhyt ja sit täs on ollut kaikennäköstä. Oispa tyyppi täällä. Tai mitä se nyt auttais asiaa. Äh, turhauttaa, on ikävä, oon vanha, ahistaa ja vituttaa! Siinä teille syitä lähteä landelle!
Jo näen itseni juomassa aamukahvia sillä samalla tuolilla, jolla mummo tapas istua leikaten IHAN MITÄ VAAN juuresveitsellä; ruislimpusta mansikoihin, jumalauta, yks veitsi riittää! (vanhukset haldaa nää hommat), kattellen ikkunasta lumista peltoa ja Radio Suomea kuunnellen. Mummo. Hih, tuli mieleen kesä, jonka vietin mummon kanssa landeillen. About 15-kesäsenä. Just niin kuningasidea viettää murkkuikäsenä kesä mummon kanssa, kattoa fudiksen MM-skaboja välillä salatupakalla käyden. Parasta on kannustaa Italiaa, yrittää katsoa matsia, kun mummo ikänäköineen parkkeeraa päänsä telsun eteen ja antaa ihan oman selostuksensa ottelusta: "Mitä tuolla nyt tapahtuu? Ketkä tässä pelaa? No kumpiko voittaa? En minä tiedä. Pittääkö tätä kattoa?"
Ehkä me koiran kaa tehdään lumitöitä, koska lähiölapselle se on extreme-urheilua, ehkä me lämmitetään sauna paremmin kuin minä ja ystäväni muutama vuos sitte:
"Laitetaax varuix näit klabei viel pari?"
-Joo, tai siis emmätiä. Paljon niit yleensä laitetaan?
"No ei vittu hajuakaan"
-Otetaax siiderit ja mietitään sit?
"Huippuidea!"
Kahden tunnin kuluttua ei kuulunut sitä sihahdusta veden iskeydyttyä kiuaskiville. Sattumaako?
Tos yllä teille potentiaalista Radio Suomi-kamaa. Ken tietää vaikka soittaisin sinne toivoakseni tätä kipaletta ja terveisiä lähettääkseni! "Noooh, Eki tässä terve. Saiko täällä toivoa musiikkia? Tässä koiran kaa lämmitellään saunaa ja tehhään lumitöitä. Saiskos kuulla sen mikä se on, Lulun? Ja terveisiä kaikille tutuille"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti