Vitun saatanan flunssa jatkuu. Niin just, kuulitte oikein! Ei mikään normilenssu, joka parannellaan teen ja duactin voimalla, vaan vitun saatanan paskaflunssa, joka pilaa kaiken, vie voimat ja hankaloittaa kaikkea unirytmin säännöstelystä kissan ruokintaan. Siltä väliltä ihan mitä vaan. (on tää kyl oikeesti ihan normiflunssa, halusin vaan liiotella vähän, koska itsensä surkuttelu is the new black)
Jotain hyvää on tässä poteilussakin, ääni meinaan kuulostaa makeelta. Toki jos ei olis niin poikki koko ajan niin jaksais sitä ehkä käydä jakamassa tätä seksiä tihkuvaa käheilyä myös muille. Mutta eipä auta, pitää höpistä itsekseen kotona ja miettiä, kuinka ihmisparat ei ees tajua, mitä ne missaa jäädessään kuumehorinoistani paitsi! Onneks on tää blogi. O-N-N-E-K-S-I.
Mä kyllä harvoin innostun mageista puheäänistä, vaikka kaiken järjen mukaan laulunharrastajana sitä pitäis olla ihan intopiukeena ja kreisibailaamassa moisen kuullessaan. On kyllä pari typyä, joiden ääntä kadehdin ja haluaisin samanlaisen. Molemmat vielä kollegoita. Makes 'em working days pretty envious!
Sit oisin huippulaulaja, jolla on persoonallinen ääni. Persoonallinen, tirsk, kaikkihan tietää, että se tarkottaa rumaa.. Hihhih, mut you get the point, aight?
Mä oon enemmänkin tuoksuihmisiä. Joskus kauppareissut venyy, koska huuhteluaineet on laillista douppia. Ah, sitä ekstaasin määrää, kun Comfort on tuonut markkinoille uuden sokeri-kaneli-ruusunnuppu-lootuskukkaisen tuoksun! Sitä tuoksua sit vedetään nokkaan hyllyjen välissä niinku eräskin edesmennyt diiva veti kokaiinia omaansa. Tai emmä tarkalleen tiedä mitä se veti. Levätköön silti rauhassa.
Tai voivoivoi se orgasmia lähentelevä tunne, kun hogaa, että Burberryn 'london' ja Calvin Kleinin 'in2u'-hajuvesiä sekoittamalla saapi aikaan ihan-just-melkein Escadan 'sport'-hajun! Nuuh nuuh, evribadi, nuuh nuuh!
Mites noi koiranpennut? Kuinka hyvältä ne tuoksuu?! Niillä on ihan oma, pistävä tuoksunsa, joka on niin "pulipuli söpölipöpöli iik mulle tulee koirakuume ja pyörryn"-tyyppinen, että ihan oikeesti mulle tulee kohta koirakuume ja saatan jopa pyörtyä!
Piirretyissä kuvataan hyvin sitä fiilistä, kun joku törkyisän hyvänhajunen kaveri kulkee ohi ja sit tää tarinan sankari lumoutuu, sulkee silmänsä ja leijuu sen hyvänhajusen jättämässä höyryssä.
Mulle niin monesti meinas käydä köpelösti kun duunissa joku Diorin tuoksuinen mies kävi pyörähtämässä ja mä taannuin sinne 15-vuotiaan kikattelevan tollon tunnetasolle. "No eihän näissä puukoissa se koko merkkaa, käyttötarkotuksesta riippuen iso tai pieni. Mä en itse tykkää isoista. Tai siis tykkään, muttei se PUUKOISSA oo se olennaisin juttu! Eikä siis mun mielestä oo pakko olla iso! Noin niinku missään, ei siitä kyllä haittaakaan oo. Mut emmä nyt isoa vaatis! Tai siis joo, mites tota jaa, kalastusreissulleko olitte lähdössä?"
Siihen malliin tuli ladeltua kaksimielisestikin sovellettavia juttuja, että lopputulos oli aina punainen naama ja kiusallinen hiljaisuus. Eikä koskaan Vuoden Asiakaspalvelija-pysti. Vääryys!!
Toisaalta khamoon, kuinka otollista on keksiä nahkatuppeen vedettävästä työkalusta sutkautuksia? Tai kun niitä kuksiakin myydään. Kuksia! Loistava verbi! Eikun siis monikko!!
Arvelin, että haamuskriivaajamme Masa arvostaisi David Beckhamin uutta mainosta. Näinpä linkitin sen hänelle.
Mä katsoin sen "muutaman" kerran. Tulin siihen tulokseen, että onpas sillä ryppyjä, kauheen pienet muskelit ja aika eleetön poseeraus. Mut se salettiin tuoksuu hyvältä. Aina! Varmaan jos se tulis kaupassa vastaan, menisin niin sekaisin sen hajupilvestä, että pudottaisin ostokseni ja törmäisin pakastealtaaseen. Onhan hyvin todennäköistä, että mr B käy ostamassa aamuksi maitoa Olarin S-Marketista. Mut joo, myös antaisin sille. Koska kyllähän sille nyt antais vaikka se ei oo hyvännäkönen, sillä on nolo tytön ääni eikä sillä varmaan oo hyviä läppiä. Paitsi jotain fudisaiheisia. "Umm, what's like the difference between, umm, like Manu and Chelsea? Umm, well they're like from different cities." Ja sit se naurais sille makoisasti. Joo, David Beckham, sorry mut ei meillä oo tulevaisuutta!
Ehkä se ei oo noin tyhmä, vitustako mä tietäisin, mut kunhan fantasioin David Beckhamista kertomassa äärettömän huonoa vitsiä.
Ja hah! Taas on potentiaalinen juttu tyrmätty ennenkuin se ehti alkamaankaan! Ihan niinku aina! Tiedättekö kun ihmisillä on tapana tyrmätä asiat ihan ennenaikaisesti? 1. Äh, emmä hae kouluun vaikka pääsisinkin, koska sit siihen joutuis olee sitoutuneena niin pitkään. 2. Äh, emmä lähe tohon suhteeseen, koska edellisen kanssa kävi köpelösti. 3. Äh, en mä jaksa nähä kavereita tänään, koska mitä hyötyä siitä olis?
Nero-Eki vastaa tuohon: 1. Ei koulussa ole pakko olla. 2. Et sä sen mulkun kanssa mitään suhdetta oo alottamassa, vaan jonkun uuden tyypin. 3. Vitustako sä sen tiedät jos jäät sohvalle makaamaan ja miettimään, kuinka kivaa olis voinut olla.
Niin, et lakataan tyrmäämästä uusia juttuja ennenaikaisesti! David, I think we still have a chance! And I smell nice!
Tunnustan: ehkä valehtelin lekurille tammikuussa. Olen varmasti maailman ensimmäinen ihminen tässä asiassa, rikollinen minä.
Se kysy: "No mitä ite luulet? Ooksä masentunut?" Mä sanoin, etten usko. En oo luonteeltani synkeä ja kyllähän toi vuosien dokaaminen veis kenet tahansa uusille aallonpohjille. Tää on tilapäistä. Sitäpaitsi masennuslääkkeet? Oikeesti? Cipralex, paras mielialan tasaaja? Juu, onhan Suomikin maailman paras jalkapallomaa. Käsittääkseni tuommoisen tilanteessa kuin tilanteessa tasarataa menevän tunneskaalan sais hommattua muutenkin, ihan ilman lääkekuuria. Emmätiä, vaikka lobotomialla?
Aina oon kyllä vetänyt hyvät pisteet kotiin masis-kyselyistä ja katkohistoria kertonee jotain kyvykkyydestä haldata päihteet. Itselääkitystä päihtein, en suosittele. En kyllä siltikään usko olevani lääketieteellisesti tsekattuna masentunut. Oireita on, nytkin on vituttanut pari viikkoa ihan huolella. Hei älypää, johtuisko siitä, että lähit neljän viikon hoitoon, jossa piti puhua koko jo eletty elämä, jossa sai itkeä julkisesti ja jossa jokainen tunne analysoitiin?! Ehkäpä se, että sitä ehtii patoamaan kaikenlaista shittiä sisäänsä vuosikausia, ja kun se sitten kaivetaan esiin ja sitä tutkaillaan ni pistäähän se hiljaseks. VitTU.
No niin, nyt aion vitunpaskasaatana-flunssani lisäksi potea masennusta. Koska oon jo kolme kertaa saanut riittävät pisteet siihen. Vaik aina se on johtunut jostain: no mä just erosin, no just joku sukulainen kuoli, no mulla on menkat, no tää nyt vaan on huono päivä.
Toisaalta, jos en ois kaikkea kakkaa kattellut vuosien varrella, en ois ehkä ikinä tajunnut seuraavia seikkoja:
-pyjamabileet on siistejä
-paras kämppä on vähän sotkuinen
-se, kun yrittää pikkusiskolle selostaa jotain siskonpojan toilailua eikä pysty, koska naurattaa niin että kuulemma näyttää ihan lapselta
-kävellä rudarilla koiran kanssa ja kattoa lumista maisemaa miettien "Onpas kaunista!"
-pohtia, mitä unta koira näkee kun sen tassut viuhtoo ja se haukkuu kömpelösti
-parhaimpana ehkä kuitenkin se, kun sporakuski varoittaa punaista päin kävellyttä turistia vitsikkäällä tööttäyksellä: "TÖÖT TÖT TÖ TÖÖTTÖÖ, TÖÖT TÖÖT!" Siis just sillä tittidititti-TI TI!-viestillä, joka on näköjään ihan mahdotonta kirjoittaa. No mut se vähän ku se "ding dong ding dong viri viri tööt tööt".
Itseasiassa nyt ei masenna, jopas helpotti! Uusimman ystäväni sanoin: "Jeah, hajalla saa olla ja ottaa siihen oman aikansa, menee hetki ennenku pääsee taas tolpilleen"
Terkuin ja pusin och krammein: Eki, joka temput teki. Davidille. Ainakin mielessään.
P.s. Tulipa pitkä teksti! Ja nyt mä vaan pidennän tätä toteamalla kuinka pitkä tää on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti