Jaahas, heräsin ennen kelloa. Unia olisin voinut jatkaa, koska ne olivat kivoja. Päivän ensimmäisen katsekontaktin loin "hoitosopimuksen" kanssa. Mitä se tossa pöydällä tekee?! Huuh, kaipa koira ulos ja arkeen.
Arki. Arkiarkiarki. Hei tänäänhän on perjantai! BILEET! Tai sit ei.. Tai on tavallaan, koska pitää hakea mutsilta avaimet, että pääsee huomenna ja sunnuntaina siivoamaan yhtäkin lähiöbaaria muden lähtiessä hautajaisiin. Kreisibileet toisin sanoen. Sunnuntaina onneks parin tunnin päähän Mansehen. NÄÄS!
Hoitosopimusta lueskellessani huomasin pinon muitakin papereita kasattuna pöydälle: lääkeresepti, kelan lomake, palkkakuitti, "mitä on häpeä?"-infon ja ruutupaperille kirjoitettuja päiväkirjahetkiä. NO HUHHUH! Tältä pöydältä pitäisi tarjoilla aamupala, ei story of my lifeä!!
Oli silti mielenkiintoista lukea "päiväkirjaa" vuodenvaihteesta, yllättäen melko diippii shittii. Varuiks oon kirjottanut ikäänkuin salakielellä itselleni, näinollen voin lukea tuotoksiani, välillä myhäillä ja nyökätä ääneen: "Aa, eli tooooi juttu. Hihhih." ja olla ihan itekseni tässä maailmassa. Mä ja mun stoorit.
Tästä lueskelusta intoutuneena kaivoin esiin vanhan päiväkirjani. Eli siis sen 2009 alotetun, ikälopun.. Koska mikään ei oo niin perjantai-fiilis, ku vanhat angstit kirjotettuna paperille! WUUP WUUP!
Siellä olikin sit semmosta murheilua, että oksat ja kaikki muukin pois! Testasin just pulssin, että oon elossa, noita masistekstejä lukiessa ei meinaan pitäis olla. Hirrrveetä paatosta ja asioiden listausta! Varuiks oon listannut hautajaisbiisini, tyypit, keistä diggaan, asiat, mitkä olis kiva et joku ottais hoitoon mun häivyttyä etc.
Et haistakaa paska, kaikki teini-emot, kyllä vanhakin osaa!
Näistä kaikista moi-kivaa-aamua-sullekin-fiilareista viisastuin. Jopa siihen malliin, että koiran kanssa metästä tullessa laitoin radion kiinni. Ja ei, tää ei ollut mikään vertauskuva, vaan ihan fakta. En kuunnellut musiikkia viimeisen vartin verran lenkillä. Kuuntelin aura-autoja ja lintuja. Ihan just niinku joku vitun runotyttö.
Aarghh, tänään jos koskaan syön ton spagetin loppuun. Se muuten kävelee tuolta jääkaapista ulos niskojaan nakellen ja talk to the hand-asennetta antaen.
Viikonlopun aamut röissä. Mopin kanssa frendeillään. "Kappas, joku on oksentanut tähän! Siivoanpas!" Onneks sunnuntaina kutsuu lande, nimittäin Tre. Sinne Kaukon kaa näyttää, mistä puutoksesta kärsivä lähiönorsu kusee! Olkaa varuillanne, tapparat ja ilvekset!
Kaiken tän teineilyn lomassa oon myös ollut aikuinen: sähköposti-aikuinen. Oon lähettänyt sähköpostia JA vastannut niihin. Tällä hetkellä suurin murheeni on, että mikähän sen syyskuisen perunaleivän resepti oli..? Ja miks, oi miks, toi saatanan kynsi lohkes nyt?! Nyt pystyn komppaa J.Karjalaista sen 'mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään'-biisissä: "PYHÄÄ VIHAA JA"... sit en muistakaan muita sanoja.
MOI. TEE: EKI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti