maailma on sun

mitä hei, vajaa viikko siviilissä ja jo meinaa pirstaloitua! bloggaan ny kännykällä koska netsua ei oo koska laskuja ei oo maksettu. go figure! tehään tästä siis lyhyt ja ytimekäs selonteko. kaikki on vinksinvonksin tai ainakin heikunkeikun. kelasin tulevani hoidosta uutena ihmisenä, joka vastaa puheluihin ja hoitaa hommat, mut ei. arki iski päin otsaa niinku lapiollinen kakkaa. virastopaperit on about pahinta shittiä sitte mustan ruton eikä selvänä oleminen oo aina kivaa. ette ees tajuu, kuinka haluisin halata kaukoa, koska se jeesas niin paljon, mut enpä oo halannu. tai kuinka haluaisin sanoa mudelle ja faijalle, että rakastan niitä, mut ei kuulu perheen tapoihin. aargh, asiat on tehtävä vaikeimman kautta. sillon ku eki oli kai jotain 18, ni se ajautu yhen kaverin kaa samaan seuraan. sit siinä vuosien saatossa eki turvautu siihen tyyppiin ja kai vähän rakastukin. ja aina oli joku juttu miksei voida. ja sit nyt just tänään se sama tyyppi tuli illalliselle, vaik eki oli 10 yli kuus salee, et se ei tuu (karma), mut se tuli. syötiin ja puhuttiin. oli ihanaa. sydänsydänsydän. sit se lähti kotiin, mun teki mieli dokaa koska oli niin hyvä olo, onneks sovittiin seuraavat rehvit (en siis dokannu) ja sit. OMG. tuli viesti toiselta tyypiltä. sieltä se kirjotti maailman toiselta kolkalta! ai vittu että iski ikävä! nyt oon sillai kujalla, etten tiedä ketä ikävöin ja mitä pitäis tehä. mutta olematta äklörunoilija, tiiän ainakin, ketä rakastan: perhe, kauko, juippi&onni, tyypit etc. PS. JuMALAUTA ET VITUTTAA! Mulla oli triljoona kaunista lausetta, mut en osannu soveltaa niitä tähän.