Ikäkriisi

Kuinkas sattuikaan. Tiistaina Eki täyttää pyöreät/kulmikkaat/vitsikkäät/ahdistavat 28. Joo ei täs mitään kriisiä pukkaa, mutku mutku mutku...

 28 sinänsä on täysin turha ikä täyttää; just ehtii passaa rock-ikä kaksseiskan, ja sit sitä vaan siirtyy askeleen lähemmäs kolmenkympin kammottavuutta. Ei siis mitään järkeä, vitutus vaan kasvaa.
 Enää ei kuuluta nuorisoon, nyt ollaan aikuisia. Ei edes nuoria aikuisia! Nyt tikataan ihan uus boxi ikäkyselyissä! Kakskyt-vitun-kahdeksan. Huh.
 Eipä mitä, mikä tässä ahistaa? Sekö, että liian monella ikätoverilla on pläänit selvät, muksut hankittu, kumppanit setvitty ja kuviot hallussa? Vai se, että nyt paino kerääntyy perseen ja reisien alueella, ja selkeesti vähenee daisujen ja silmänympärysten kohdalla saaden kaiken näyttämään ryppyiseltä ja väsyneeltä? Nykyään painoa saa lisää makaamalla kuumeessa himassa viikon, hädin tuskin syöden, hikoillen sitäkin enemmän ja vältellen kaikkea ja kaikkia. Loogisesti ajatellen painonhan pitäisi laskea. Vaan kun ei. Vitun 28, kirottu ollos sinä.

Jos torstaita ei lasketa, ni tänään oli pitkästä aikaa eka työilta. Hiusnaamion ja kynsilakkauksen kautta palvelemaan janoisia funkin ystäviä.
 Duuni-illan eka vartti menee aina hapuillessa. Ei oo rutiinit vielä hyppysissä. Tai hinnat muistissa. Olut? Siis bisse? Siis kolmostuoppi? Ei siis kolmea tuoppia vaan yks bisse, niinkö? Tommosta äpäröintiä jumalauta!

 Baarityössä on kyllä hetkensä, tulee vallan "aawww"-olo kun alaikäset yrittää papereitta sisään. "Öö, unohdin lompakon". En mä nyt NIIN vanha oo ettenkö muistais itsekin käyttäneeni samat excuset, yleensä huonolla menestyksellä. Onkohan toi btw yks asia, joka ei tuu ikinä muuttumaan? Aina junnut tulee koittaa onneaan ja aina samoilla selityksillä. Juma, silloin kun MINÄ olin nuori, niin lainasin siskon passia opetellen hetut ja horoskoopit ihan varuiks! Niin! Nykynuoriso perkele muuta tee ku luuhaa ja ... AAARGH! Lopeta mummoilu, Eki!!

 Kaukokin kävi elvailee hobo-lookissaan. Se näytti pipon asennosta riippuen joko kodittomalta jenkiltä tai ahavoituneelta kalastajalta. Tai sit se on hipsteri...

 Siinähän se työilta meni, välillä asiakkaita tiiraillen, välillä juoruillen. Niin ja siis tietenkin myös ensiluokkaisesti palvellen. Funkki paukutti bassoa siihen malliin, että meinas tekarit tippua. Mihin on jäänyt Olavi Virta ja Metrotytöt, kysyn vaan?? AAAARGH!! Eki nyt se mummoilu oikeesti!

Tyyppi aina selostaa kuinka naiset vanhenee ennen miehiä. Eli nyt kohta kakskasina oon jo haudan partaalla oleva seniili raunio. Noin niinku kärjistäen. Miehet sen sijaan elävät elonsa parhaita ja viriileimpiä aikoja. Mitä tohon nyt sanois? Pitäiskö ryhtyä puumaks? Olla vanha nainen hunningolla? Vai levittää tota ylihinnoiteltua "ihoa siloittavaa ja uuden, hehkeän kiillon antavaa kasvovoidetta" ja toivoa parasta?

 Oih, silloin kun minä täytin 18, olin On The Rocksissa viettämässä iltaa. Siellä esiintyi Emmi, silloinen nouseva tähti (nyt jo ehkä unohdettu..) Sain oikein nimen listaan, koska olin alaikäinen siihen baariin. Niin nuoret, minäkin olen joskus ollut alaikäinen ja viaton! Sieltä aamulla töihin ja illalla Tavastialle katsomaan Pelle Miljoonaa. Katsokaas silloin vielä jaksoi!
 19v. bileet menikin mukavasti Cardiffin keskustassa sijaitsevalla techno-klubilla, toki työn merkeissä! Narikassa palveltiin essoa vetäviä klubbaajia ja oltiin ihan et "omg! 19! I'm like SOOOO old!" Sentään seuraavana päivänä London cityyn parin miljoonan muun ihmisen kanssa vastustamaan Irakin sotaa ja Persereikä Bushia. Vituiks män sekin kaunis ajatus. No, näin Miss Dynamiteee-eeheen ♫ ♪

Sen jälkeen vuodet onkin vaan vierinyt. Olarista Kallioon, Kalliosta Olariin. Duunista toiseen ja koko ajan odottaen jotain.

 Nyt mulla on flunssa, joka ei todennäköisesti parannu koskaan, vaan muuntuu keuhkoahtaumaks ja sydänviaks, jonka seurauksena hiukset harmaantuu yhdessä yössä ja naama rypistyy tunnistamattomaksi (taas sauna-Timo??), jalat ei enää kanna ja joka paikkaan sattuu. Unohdan paikat ja nimet, hankin 304 kissaa tähän kaksiooni, luen Raamattua kovaan ääneen parvekkeella samalla heitellen esineillä kadulla kulkevia ihmisiä. Ehkä opettelen kutomaan ja ryhdyn Eeva-lehden tilaajaksi. Soittelen sukulaisille vihapuheluita ja kiikun keinutuolissani. Soseutan ruokani, koska tuleva reumani hankaloittaa tekohampaiden huoltamista.

 Äh! Mitä mä horisen! Oon vielä 27-vuotias pari päivää, mulla on hyvää aikaa dokata rokkielkein itseni hengiltä ja parantaa tää lenssu!
 Sitäpaitsi jo 28 täyttänyt kollega opasti, että tosielämän taiteilijat kuolevat kolmekakkosena. 32. Hah! Siihenhän on vielä vuosia! Vielä ehtii temmeltää ja mokkeloida.
 Jjjeah, in your face, te vanhat gubet, jotka käytitte sanoja "vanha varis" tän aamun pimeinä tunteina. In your face!

 Kärttyisiä senioriterveisiä teille yliksen vanhainkodista toivottaa Eki.