Retkahdus

Alkoholisteilla on ihan omia vertauskuvia dokaamiseen. On "juomatonta viinaa", "käyttämätöntä kenttäkokemusta" ja "tulokkaita".

Tiedättekö sen tunteen, kun on frendien menetyksenkin uhalla luvannut lopettaa, vannonnut, ettei koskaan enää toimi noin hölmösti, parantaa tapansa ja maksaa velkansa? Ja sit ku ei hoida, niin murheilee sitä. Eikä silleen tulipas hölmöiltyä!-tyyliin vaan sillä kesken lähiöbaarin siivouksen tulleen VITTU!-fiiliksen voimin.
 Sillai, et infoo bestistään tapahtuneesta, saa tsempit, soittaa mutsille tunnustaakseen, koittaa hikipäissään hoitaa tän saatanan siivouksen ja aina välillä lyö itteänsä päähän, koska on niin vitun urpo. Lyömisellä tarkoitan napakkaa nyrkiniskua.

Eilinen oli suht paska, noin niinku kaikilla tasoilla. Itseasiassa, kaikki päiväthän tässä on ollu paskoja; eilinen vaan muistutti paskan olemassaolosta.
 Eilen vaan lähti vanhat möröt liikkeelle. Kyllä sen tietää jos mogaa, et jossain vaiheessa se iskee naamaan. Kaikkihan mogaa, mut muiden mogia seuraillessa voi naureskella ja tuumia et onneks en oo tossa. Sit ku ite mogaat ja haluamattas laitat muut paskojen uutisten kertojiks, ni sit sitä ollaankin. Ihan sillä "mitä lääkkeitä mulla on himassa? Ahistaa"-fiiliksillä.

Ja joo, retkahdin. Lupasin kaikille, ennenkaikkea itselleni, etten enää juo. Ja sit join. Joku osa aivoissa oikein kannusti tähän eikä tän näin pitäny mennä!

Mä en oo ehkä aiemmin tajunnut vitutuksen valtaa, koska nyt se yllätti mut.

Asiat on asioita, eikä niistä pitäis ottaa liikaa stressiä ja kaikki mogaa ja näin. Mut vittu et hajottaa omat kusipäisyydet. Vanha-Eki yrittäis löytää selityksiä ja syntipukkeja, uus-Eki ei saa toimia näin.

Varuiks tässä kesken lähiöbaarin siivouksen ja moppien vieressä yritän keksiä hyviä asioita itestäni. Nyt ei tuu mieleen yhtään.

Eki