(Pannaan nyt tää otsikkokin vielä sulkuihin, kun niitä ei ole tekstissä tarpeeks)

Tällä blogilla on näemmä kirjoittajia nykyään enemmän kuin Nikkilässä skitsoja vai oliks se Vilkkilässä kissoja, whatever, joten ehkäpä olis Kaukonkin hyvä hetki vetäytyä taka-alalle kirjoittelemaan mitäs muutakaan kuin ennakkotehtäviä kouluihin. Kiinnostaa ehkä eniten maailmassa. Tosin väläytelty (mutta todennäköisesti jo taloudelliseen ja ajalliseen mahdottomuuteensa jo ensimetreille kussut) ajatus rustata tehtävät kokoon kahden viikon veneretkellä Itä-Karibialla (tarkemmin sanottuna Barbadokselta Atlantin yli Kap Verdeen) houkuttais unohtamaan televisioon säästetyt rahat ja lähtemään suoraan sanoen vittuun täältä. Mee sä, Eki, lämppää saunaa sinne umpihankeen. Paan sulle kortin heti, kun on maata näkyvissä. Näin ei kuitenkaan todennäköisesti tapahdu ja saan kuin saankin uudelleenkirjoittaa ympäripyöreitä aihevalintojani tässä 23,5 neliön yksiössä, jossa luojan kiitos on sentään pöytä. Onhan vappuna sit kuitenkin se Madridin reissu.

Hassua sinänsä, että mä en ihan oikeasti muista, koska viimeks olisin käynyt edes kehä kolmosen ulkopuolella. Tuolla on kokonainen Suomi talvivaipassaan ja mä katson sitä kelikameroiden kautta. Totta. Mun ainoa harrastus, joka on jatkunut useamman vuoden säännöllisenä. Seuraan netistä kelikameroita. Tuun elokuussa rantsusta bailaamasta ja katon, oho, Utsjoella on lunta. Tänään Saana oli tosi hienossa valossa yhessä kamerassa ja tuli hinku lappiin. Kaks kertaa oon ollut siellä päin. Kerran posotettiin Helsingistä Jäämeren rannalle ja toisen kerran vaan Sodankylään, joka ei varmaan lappilaisten mielestä edes ole lappia, mut whatever vol.2. Aikuisiällä en oo käynyt. (Tai siis tällä iällä, jonka luokittelen aikuisiäksi.) Luulenpa, että viihtyisin. 

Ystävänpäivä on jotenkin niin masentava juhla, koska sen jälkeen on aina paska fiilis oli miten oli. Mikähän siinäkin on? Kaikki häviävän pienet ja hatarat etukäteissuunnitelmatkin kusi siihen, että jollain kestää bussilla liian kauan, yks nukkuu kuumettaan pois, yks istuu pöntöllä ja toinen istuu niin, pöntöllä. Kerkesin onneks vanhinta (pitkäaikaisinta toim.huom.) kamua näkemään päivällä ja ostamaan itselleni ystävänpäivälahjaksi Versaatsia ja poikkikselle Grillikylkeä. Oikeasti. Soitin ja kysyin, mitä haluat ystävänpäivälahjaksi, koska olet tavallaan jo ostanut mulle kalliin hajuveden (käytin joululahjalahjakortin, onks toi ees sana?) ja se vastas, että no jos siivun grillikylkeä. Eihän siinä. Lihatiskille sit vaan. Itsehän olen vetänyt kunnon ryhtiliikettä sittemmin, kun hain mummolasta vaakani takaisin ja tein sen megalomaanisen virheen, että astuin siihen. Paino sanalla megalomaaninen. Jumalauta. Täytyykö arvata kuka oli yks niistä pöntöllä istujista, kun elimistö on mennyt johonkin shokkitilaan, kun sitä ruokitaan puurolla ja salaatilla kaiken vetareihin homehtuneiden pizzatäytteiden, jotka huuhdellaan alas juhannuksena pestyistä hanoista tulevan keskikuran kanssa, sijaan? Hirveetä skeidaa, kaiken kaikkiaan. Voitte arvata, ettei herunut myöhemmin illalla mitkään ystävänpäiväfiilistelyt makuuhuoneen puolella. 

Matkakuumeilua ja kakkaa eli aika perusmeiningillä paahdetaan tää helmikuu. 

pure love, 

Kakka-Kauko