Lunta ja käyttäytymistä

Eki täällä retkahduksen jälkeisiä mölisee.

Nyt voisin antaa tarkan selonteon loppuviikon ja maanantaiaamun jutuista, mutta ohhoh: enpä taida olla siihen itse valmis. Tulevaisuudessa kuitenkin luvassa draamaa. Sillai oikeeta draamaa ja vitullista spiraalia suoraan alaspäin.

Sen verran on kuitenkin pakko sanoa, että siinä on jotain hullun mielipuolisen mustavalkoista hypätä räntäisenä maanantaiaamuna bussiin, matkata läpi ankeiden maisemien ilman musiikinkuuntelua (jossa mulla on selkeä addiktio), miettiä toilailujaan, miettiä KAIKKEA, sykkeen ollessa vielä snadisti korkea, ja tietää olevansa matkalla kotiin, jossa kaikki aiemmin tapahtunut paha on tapahtunut.
Ja sit mennä sinne kotiin, käydä kaupassa, siivota, leipoa leipää ja kutsua aarre syömään. Maata sohvalla asiaa jauhaen, eikä miettiä kaikkia hoitamattomia asioita yhtenä saatanan isona klönttinä, vaan yksittäisinä pikkumurheina, jotka on hoidettavissa. Sillai, et arki on yhtäkkiä kivaa. Ja sen vaan tajuaa. Kerrankin.

Mutta hei, avautumiset sikseen: LUMINILLITYKSET KEHIIN!
 Oikeesti, nykyvanhemmat, OIKEESTI? Eikö enää nykypäivänä opeteta lapsia, että bussi pitää pysäyttää ajoissa? Tai että näin liukkaalla kelillä bussiin ei pidä juosta, eikä varsinkaan sen jälkeen kun on melkein kävellyt sen alle! Oikeesti?!

 Mun teki mieli -mummo kun oon- räpättää muutamallekin teinille julkisesta käyttäytymisestä. Oikeesti, jos tuolla on, niinku Kauko sano se 20cm vapaata jalkakäytävää käytössä, ni te ette vaan voi vallata sitä teidän anorektisillä olemuksillanne ja OMG!-jutuillanne. Ja vinkkinä, jos tunnette itsenne tärkeiksi, ni hakekaa vittu Eduskuntaan; älkää vallatko Sampokujaa. Ja puhukaa pliis bussissa hiljempaa, mua ei kiinnosta teiän s-kirjaimen suhauttelut. Oon maksanut matkani ihan niinku tekin, enkä tuu teidän naaman eteen itkee kuinka "Vietin viime yön Jorvissa letkuissa yhyy"

Pienemmille lapsille: pysäyttäkää bussi ajoissa, koska nää on hieman hankkuloisia kelejä myös sille bussisedälle, ja salettiin ne tuntee jonkunlaista velvollisuudentuntoa jokaista pikkusta bussinodottajaa kohtaan, eikä näinollen voi olla pysäyttämättä. Keskittymiskykyä lapset, keskittymiskykyä.

Ja sille vanhalle harpulle, joka "Odotti niin kauan, jopa lähti kerran pysäkiltä pois, koska bussi oli myöhässä!", niin terkkuja sieltä vanhuspaikalla istuneelta alkkikselta, joka siirtyi lastenvaunupaikalle, koska huomasi moisen periaatevalittajan nousevan linikkaan: Haista sinä paska ja lähde aiemmalla bussilla, jos on noin vitun kiire nillittää.

Jotenkin tässä parissa päivässä on löytänyt asioita, joista olisi syytä valittaa. Olkoon yksi vaikkapa julkinen terveydenhuolto. Missä kohtaa päättäjät kuvittelee säästävänsä, kun ne ottaa rahaa pois terveydenhuollolta? Sossu salettiin maksaa ainakin osan, kun yksi apua tarvinnut, mutta sitä ilman jäänyt delaa, koska "Ikävä kyllä, vuodepaikkoja ei ole"
 Kun mä luovutin vuodepaikkani Jorvissa (koska akuuttia ongelmaa ei ollut) oli mun vuoteeseen kymmenen tulijaa. Kelatkaa. Ja niistä yhdeksän ei saa apua, koska... Koska ei vaan pysty. Pitää säästää.

Pistäähän se vituttaa. Onneks mutsin kaa oltiin samoilla linjoilla, kun molemmat köyhinä käytiin elitistikahveilla tänään Tapiolassa. Oli Cafe au Lait'a ja leivosta. Juma, kyllä köyhä osaa herkutella kun sopiva sauma tulee!

Terapiassa sai purkaa omat päällimmäiset fiilarit. Veikkaan, että vasta vikalla kybäminsasella tajuttiin molemmat mä ja terapeutti kuvio, kuvio, josta myös mutsin kaa puhuttiin citronella-leivosten äärellä: "Oikea tyyppi ympärillä pelastaa"

Kauankohan Eki-tyypillä menee sen tajuamiseen? 9 vuotta? Kauemmin? Mitäh?

Pakko vielä laittaa biisi kun kerran voi!

Eki, joka kissaansa nimipäivän johdosta onniteli sanoilla: "Ai niin, sulla on nimpparit tänään. Onnea!"