Ryhtiliike vol.2

Istun ikkunan edessä, tupakoin ja bloggaan läppärillä. Välillä katson ulos ikkunasta ja mietin asioita. Välillä mietin ystävättäreni viisaita sanoja ja näkemyksiä miehistä. "Carrie Bradshaw?!" te ajattelette. Ei ihan.

Vai hetkinen? Eikös hänkin istunut täyteen ahdetun keittiönpöydän ääressä, rööki miehekkäästi suupielessä roikkuen, savusta johtuen silmät sirrissä, välillä vahingossa näppikselle karistaen ja tuhkat pöydälle puhaltaen? Ei pöytää kuitenkaan ruokailemiseen käytetä! Sitä varten on sohva.
 Ja eikös hänkin yleensä pukeutunut haaruksista auki oleviin vanhoihin tuulihousuihin, huumorisukkiin(!!) ja spaghettikastiketahraiseen huppariin? Ja lempikenkämerkki oli Converse, koska kuka vittu nyt korkkareilla osais kävellä!
 Mielestäni hänelläkin oli aina tukka nutturalla tyyliin "vajaaälyisen harakan rakentama pesä", naama talven kuivattama, kynsilakat punk-tyylisen kulahtaneet ja kaksoisleuka.
 Ellen väärin muista hänelläkin oli turkulainen kissa, joka viimeiset puoli tuntia on tuijottanut lamppua, ja koira, joka pyörii matolla ja saa välillä sätkyjä.
 Hän myös taisi käydä paskalla bloggailun lomassa.
 Ja mites nää ystävättäret? Hekin aina aloittivat puhelun: "Siis voi vittu mitä paskaa. Seriously. VitTU!"
 Carriekin aina kokkasi spaghettia yhdelle hengelle ja söi sitä seuraavan viikon, koska ruokaa tulee AINA liikaa yhden hengen talouksissa. Eiku hetkinen, Carrie ei kyllä koskaan kokannut... Hmmm.
No mutta muuten ollaan kuin kaksi Manolo Blahnikia!

Eli joo, Carrie tässä moi! Olarin Carrie, to be exact.

Uskokaa tai älkää: RYHTILIIKE IS BACK! Tällä kertaa siihen ei kuulu päihteet (paitsi tupakka) joten lähtökohtaisesti tää juttu saattais toimia.

 Pari viikkoa meni melko skitsoillessa. Viime viikko vahvasti alamäkeä.
 Käytännössä makasin himassa, välillä oksentelin, kuume jylläs, illat meni painajaisia peläten, joka johti nukkumaanmenon venyttämiseen siinä määrin, että hesarin jakajat lopetteli duuniyötään kun mä uskaltauduin sänkyyn. Ne kolistelee rapussa tuoden liskodiskoöiltä tutut pelkotilat mieleen joka kolahduksella. Koiraakin vein ulos vaan metsän puolelle, siellä kun ei näe hirveesti ihmisiä. Netissä notkuin huumorimielellä, koska silloin ei tarvitse ajatella oikeita asioita.
 Mutsille tänään kerroin, että aina lukiessani naistenlehdistä julkkisten masennusstooreja, on sitä vähän funtsinut, että "Joopa joo, et jaksanut nousta sängystä kun niiiin ahdisti? Jea right... LAISKA!!"
Pyydän tässä kohtaa siis anteeksi kaikilta, joiden masiksia olen ahtaassa mielessäni vähätellyt.
 Vielä viime yönä googlettelin oireitani (Google kun on paras lääkäri) "oksennuksen jälkeen pieniä verenpurkaumia silmien alla", tulos: Bulimia. Seuraavan tunnin mietinkin, että hampaitakin vihloo ja on voimaton... Onko tässä nyt joku monisairaus ja kuolema on oven takana!? Painajaisia näinkin sit ne kaikki 3,5h jotka vietin unessa.
Unikirjani mukaan minua ahdistaa jokin. No shit, Sherlock?!

Kaikesta huolimatta ryhtiliike alkoi!
Se alkoi jo eilen ns. raivosiivouksella, jossa nimensä mukaisesti siivotaan raivon viemänä.
Parasta raiviksessa on kun imuri jää johonki jumiin. VOI JUMALAUTA!! Voimaotteet käyttöön!! Vielä kun se rupes nihkeilee -johtunee niistä voimaotteista- niin raivo oli käsinkosketeltavaa. Onneksi sisälläni asuu kuitenkin pieni tyyneys, ja tutkittuani imuria, totesin letkussa olevan vikaa. Vian korjasin vanhoilla sukkahousuilla. Pirkkaniksit4eva! And haters gonna hate!
 Vartin verran jynssättyni 2 vuotta vanhasta paistinpannusta pinttynyttä rasvaa, rauhotuin. Alko mennä niin manian puolelle, et huhhuh.

Aamulla herätys naama nukkumattoman näköisenä, mutta olo jämptinä. Jos olisin mies olettaisitte varmaan jämptiyden tarkoittavan aamustondista. Ei sentään. Olen nainen edelleen.
Rohkeasti ihmisten ilmoille heti herättyäni ja asioiden kimppuun.
On se kumma, miten saa hommaa haltuun tekemällä! Ei toki kaikkea, mutta paljon. Huomenna jatkuu mm. KELA-visiitillä. Kelahan on tunnettu simppeleistä kuvioistaan, joustavasta aikataulutuksestaan, pätevästä henkilökunnasta ja muutenkin mieluisasta atmosfääristään. Eikun heeetkinen.. Eihän ole! Jos tarvitaan viisi henkilöä, joista kolme sen lafkan duunareita, pohtimaan, kenen pitäisi täyttää yksi hakemus, eikä sen faktan tietäjä ollut yksi näistä paskalai... Anteeksi, KELAn duunareista, niin pistäähän se vähän funtsimaan. No, ei kuulu mulle enää, koska nyt tiedän riittävästi.
 Uuh, huomenna myös Miss Kaukon kanssa päiväkeilaamaan! Kelaa kumoon!! Eikun siis KEILAA... Äh, onko mulla nyt joku lukihäiriökin?!
 Kauko vähän jo vihjailikin tulevasta "Maaseutu tutuksi"-kiertueesta, siitä myöhemmin lisää. Päivä kerrallaan.


Hmm, kattelikohan Carriekin ikkunastaan ylisläisen kerrostalon seinää,  parin metrin lumikasoja ja farkku-Volvoa, joka ei vaan pääse tota pikkumäkeä ylös?

Äijämäisin terveisin nimimerkki: "Meanwhile, Eki was eating too much ice cream and looked like an ugly man"