Jostain syystä oon aina vihannut tiistaita. En oo koskaan ollut maanantai-hater. Joku hs.fi-generaattori kuitenkin valaisi, että oon syntynyt juurikin tuona unohdettuna päivänä. Ruby Tuesday. Thank God, jotain hyvää! Ei tarvi ruveta heiluu!
Näin on tapahtunut. Olen 28. Still alive ja muuta shittiä. Vuorokausi vaihtui ja Eki pysyi hengissä.
Jos ihan rehellisiä ollaan, tekis mieli heti aamusta vetää semmoset naamat, että unohtuis oma. Juoda, juoda, JUODA niin että helisee! Mut ei voi/ei saa/ei pystyis. Nyt ollaan skarppina, vaikka mieli huutais muuta. Ollaan skarppina siks, että pitää hoitaa jotain ja elää elo selvinpäin (silloin tajuaa, kelatkaa!).
Mä oon vanha. Vanha ja väsynyt päivittäjä, enkä yhtään jaksais.
Syndeistä aina tulee se piikki, ku ne, jotka ei muuten muistais, muistaa fb:ssa. Ja sisarukset soittaa, et "NO, onks tekarit jo tippunu?" On ne.
Huoh, ikääntyminen ei oo helppoa, huomaan. Mut kuinka parhautta on mennä tänään saunomaan, ottamaan pari alkoholitonta, olemaan oma itsensä ja nauramaan muiden kanssa? No, parhainta.!
Sattukin syndet just pahimpaan angstiaikaan! Ei ollut tarkoitus! Oon kuitenki vanha enkä nillitä, jos meidän jäävuorolla on lunta kentällä; ei, mä kolaan sen pois. Meidän sukupolvi kasvatettiin toimimaan. In your face, youngsters.
Onnittelut vaan! 28 on vielä vähän, mulla on melkein kymppi enemmän...
VastaaPoistaMulla kolme, muttei tunnu missään! Pään sisältä oon kuin nuor tyttö. Niin ettei kande kauhistella vanhenemista. Aina vaan paranee kuin vuosikertaviini.
VastaaPoista