Elefantti vs. Panda

Rakas päiväkirja,

 sisälläni velloo.
 Tuntuu kuin joku uusi puoli minusta yrittäisi päästä valloilleen. En tunne itseäni siksi samaksi norsuksi, jona olen jo vuosikaudet elänyt.
 Tuntuu kuin olisin.... Olisin panda. Pandakarhu rinkulasilmineen.
  Enkä ole ainoa, joka niin ajattelee. Myös kylpyhuoneeni peili ikäänkuin huusi minulle aamulla: "Olet panda! OLET PANDA!"

 Pohtiessani asiaa tarkemmin, niin taidan olla. Enemmän panda kuin norsu. Think about it!

-Ihonvärini on vahvasti vitivalkoinen, lukuunottamatta melonin kokoista mustelmaa vasemman daisarin yllä (tirsk! meloni ja daisari, hahhah!).

 -en aio hankkia lapsia -> olen uhanalainen

 -"aikuinen panda on 120–200 cm pitkä ja painaa 85–125 kiloa"(wikipedia) Okei, ihan oikeesti en oo ihan noin painava, mut parit pizzat ja lähiöillat kehiin, ni johan pomppaa!

 -minullakin on mustat silmänympärykset! siis molemmissa silmissä!

 Okei, nyt tutkittuani isopanda-faktoja enemmän, huomaan, että yhtäläisyyksiä on vähemmän kuin erineväisyyksiä.

 Mutta silti, hirveän eksynyt olo, paljon kysymyksiä. Enkö olekaan norsu? Olenko elänyt valheessa viimeiset vuodet? Käynkö läpi tutkimusmatkaa itseni sisällä? Kenenköhän numero toi puhelimesta löytynyt "Kushhhi" on?

Huoh, aion etsiä vastaukset näihin kysymyksiin, rakas päiväkirja. Vaikka tiedän sen olevan pitkä ja kolhuinen matka. Aion olla vahva. Vahva kuin härkä. (oi ei, ei enää lisää eläimiä!! menen sekaisin!) Aion olla vahva kuin, kuin kuin... Kivipora!

 

 Poromaisin terveisin (shit! taas eläin!!),

                                                        
                                                           Eki the Great Dilemmailija