Eki heräsi sohvalta, luuli kellon olevan ehkä kahdeksan; se olikin yli yhdentoista. Varuiksi pakko kuunnella Queenia ja blogata turhanpäiväiset nonsenset.
Käsi on ainakin kipeämpi kuin eilen. Ei oo enää vihlontaa, mutta tuntuu kuin luu ois väärässä paikassa, ja sit loppuu happi. Niinkuin kaatuis ja läksis ilmat pihalle! Lääkäri kun keskiviikkona tokas. "Eihän toi nyt oo kipee" en kehdannu sanoa, että onhan!. Siis en kehdannut! Aattelin kai, että oma syy, kärsi kivuistas. Mut toisaalta, vaikka oisin itkeny kerällä siinä lattialla, ei siitä mitään hyötyä ois ollu. En mä mitään toimivia lääkkeitä olis saanut. Ennenkuulumattomia vinkkejä vain: "Lepoa." Lisää buranaa ->
Taas koira sai iltahepulit; hölmö ei hogaa lelua parveketakin (joka edelleen on olkkarin lattialla) vieressä. Tossa se kimpoilee ympäriinsä, kuin mikä tahansa tervehenkinen eläin.
Huomista seuraa maanantai aka arki. Sit saa taas pelätä Itellan tuomia terkkuja ja muuta paskaa. Toinen vaihtis on ottaa itseänsä niskasta kiinni ja olla aikuinen.
Ollapa järkevä ihminen, joka hoitaa asiat säntillisesti; ei aina tarvis pelätä. Ehkä joku päivä..?
Queen vaihtui Prodigyksi ja muuksikin. Hyvä musa seivaa! Pitäis siis tehdä sitä itsekin. Hmm, ehkä täst lähtee. Thanks for hearing me out, now I'm out to do something spectactular!
Eki, muusikko päämäärineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti