Everyday is like Sunday

Hirmuisa myräkkä ulkona! Koko päivän on tuullut ja sade vihmonut! Marraskuu vetelee viimeisiään aika tyylikkäästi.

 Heräsin abouttiarallaa varttia vaille kolme. Unirytmit on heittäneet kuperkeikkaa viimeisen viikon aikana, huomaan. Nihkee fiilis vaan, kun lääkitsee itsensä uneen ja aamulla herää semmosessa pökrässä ettei jalkojaan jaksa liikuttaa.
 Ja toi käsi... Jos lupaan, että tää on viimeinen kerta kun valitan siitä, niin saanko valittaa? Pliis? Kiitos, oi monimiljoonapäinen lukijakuntamme. No, se on vitun kipee. Ja vihaan kakka-buranoita. Pitäis varmaan mennä itkemään jotain stydimpää.

 Toi henkinen puoli on mennyt kanssa melekosta vuoristorataa tänään; välillä tekis mieli heittää koko kämpän irtaimisto parvekkeelta alas, välillä naurattaa joku ihan hölmö juttu, välillä sitä istuu sohvalla ja kyynelehtii, välillä on tosi onnellinen kaikesta ja kaikista mitä ja ketä on.
 Hermot on sillai kireellä, että avainten ollessa hukassa tyhjensin koko eteisen pöydän tavarat sujuvasti lattialle sellasella raivolla, että koirakin luikki karkuun. Ei hyvä. Sitä pelottaa muutenkin toi ulkona mesoava syysmyrsky. Äkkiäkös tajusin rauhottua.
  Ja avaimet löysin. Taskusta.

Äitin kanssa vietetään tiistaina siivouspäivä täällä. Mahtavuutta! kokataan ja siivotaan. Tää alkaa olemaan semmonen kaaos, ettei tiedä mistä alottais. Ja kun ei tiedä mistä aloittaa, ei sitä aloita lainkaan. Sentään pyykkäsin.
 Ja perheasioilla jatkaen, huomenna leffaan siskon ja sen kahden pojan kanssa. Happy feet 2. Huomenna voitte siis kutsua minua elokuvakriitikko Ekiksi.

 Tossa stögiksiä tyhjentäessä hogasin, että poltan liikaa. Varsinkin kun on aikaa. Kostoksi ajattelin olla huomenna polttamatta. Noinkohan onnistuu... Lähden projektiin päättäväisesti! Olishan se upeaa oikeesti lopettaa koko röökaaminen! Aika harvoin se edes maistuu hyvältä. Ja tyyppikin uhkasi laittaa mut parvekkeen imurointihommiin, koska olen näköjään missanut tuhkakupin kerran tai kaks..

Jostain syystä luotan enemmän tupakoitsijoihin kuin ei-tupakoitsijoihin. Joskus huomaan jopa ilahtuvani, kun savuttoman näköinen heebo imeekin mallua posket lommolla! Kai se on joku human nature-juttu. Kyseessä on kuitenkin riippuvuus, ja ainahan on ilo huomata, että on muita yhtä heikkoluonteisia. Sama homma ilmenee muissakin addiktioissa. Dokaamisessa ny ainakin. Huomasin sen tipattomilla kausilla.

 Usein ne ihmiset, jotka itsekin ottivat aika reippaasti, olivat ensimmäisenä sanomassa: "Ääh, sulla mitään ongelmaa oo. Otat vaan vähän vähemmän, ei sun tarvii juomatta olla." Ja kun yritti selittää, että mun vähemmän on pari tuoppia vähemmän baarissa, jotta pääsen himaan yksin dokaamaan, niin tuli semmoinen vmp-olo.
  Kaipa tommoset hipit, jotka ei dokaa/röökaa/vedä kamaa/tai mitä tahansa nyt voikaan tehdä riippuvuuteen asti, pistää miettimään omia tottumuksiaan. Go figure. Ihmiset, pitäiskö niistä nyt ottaa selvää vai ei.

 Hirveästi on taas muksuja syntynyt planeetallemme. Kaveripiirissä siis. Paljon on myös ihmiset yhdistäneet voimavaransa ja asuntovelkansa romanttisessa mielessä. Yhtäkkiä ihmiset on ihan aikuisia. SHOCK! Mä en kyllä ole. Enkä tule olemaankaan vielä piitkään aikaan. Vilpittömän onnellinen toki olen tuttujen puolesta :) (omg! käytinkö just hymiötä?! omg! sanoinko just omg?!)

Hui! Nyt kuuntelen Radio Suomea, juon vihreää teetä ja mietin, pitäiskö koira viedä nyt ulos vai juoda vielä yks kupillinen terveyttä.Ehkä juon vielä yhen. Isot kupit on kuitenkin tuolla tiskivuoren pohjalla eikä Muumi-muki ole kooltaan kuin yksi kulaus.

 Ja ah, ruokatällit tällä viikolla. Ah! Kattellaan sitä päivää sitte keskemmällä viikkoa. Sit saatte taas teinikikattelua.
 Meanwhile, olen mentholia sauhutteleva wannabe-hippi, jonka silmät näyttää väsyneiltä, hullu, jota terapeutit karttavat, täti, joka huomenna syö leffateatterin pimeydessä siskonpoikien karkit, ihminen, joka ei tänään paisko tavaroita, ihminen, joka ei jaksais laittaa pyykkejä kuivumaan koska se on paskinta hommaa koskaan.

Olen Eki.