Prinsessa ja puoli valtakuntaa

Katsottiin vielä illalla täällä turvakodissa sellainen elokuva, missä on tietty prinsessa ja joku semiluuseri tyyppi, joka pelastaa maailman kaikelta pahuudelta ja SIT MÄ NUKAHDIN
eli mä en nähnyt, meniks ne naikkariin tai alkoks ne ees olee, mut vahva epäilys oli tästä, että kyllä ne salettiin alkoi tai meni. Saduthan menee aina niin, että prinsessa saa prinssin ja puoli valtakuntaa. Sehän on tietysti ihanaa ja pelkkää lovee ja tralalaa, mut hei, mä silti aamulla kelasin tässä, että mitäs sitten? Mitä sitten tapahtuu, kun prinsessa on saanut sen prinssin ja puoli valtakuntaa? Miksei kukaan kirjoita siitä satua? Sit aattelin, että fuck it, mä kirjoitan siitä sadun.

PRINSESSA JA PUOLI VALTAKUNTAA

1. Luku

Olipa kerran prinsessa. Prinsessa oli hyvin kaunis ja hänet oli pelastanut jonkun kaukaisen maan kuninkaan semiluuseri tuhlaajapoika, joka oli häädetty kotoaan tekemään edes hetkeksi jotain oikeita töitä. Prinsessa oli ollut teljettynä satoja, ehkä jopa miljoonia, vuosia kiviseen ja kosteaan tornimalliseen yksiöön, josta oli yksi pieni ikkuna pihalle, jossa maa paloi ja mäti ja korppikotkat söivät lapsien ja örkkien ruumiita. Prinssin saapuessa ja paloitellessa hirviön ja sitä myötä kaiken pahan mitä maailmassa oli koskaan ollut tai tulisi koskaan oleva, oli prinsessakin jo suopea ajatukselle muutosta ja niinpä hän lähti tämän ihan kivannäköisen pojankoltiaisen matkaan kohti kaukaista maata ja pojan isän, kuninkaan, valtakuntaa.

Saavuttuaan perille nuoripari opastettiin naimisiin ja tämän uljaan prinssin lisäksi prinsessalle luvattiin puoli valtakuntaa. Prinsessa oli haltioissaan. Kyllä tämä yksiön voittaa ja prinssikin oli ihan kiva ja harrastusmahdollisuuksia olisi ja palvelijoita ja kokkeja ja meikkejä ja ihania mekkoja. Juu, kyllä tästä ihan hyvä tulisi, prinsessa ajatteli ja vähän ääneenkin hörähti: Mitä tässä nyt voisi muka tapahtua, mikä olisi pahempaa kuin se loukko, josta prinssini minut pelasti?

Ensimmäiset kuukaudet ja vuodet olivat unohtumattomia. Kesät olivat täynnä tuoksuja ja rakkautta. Prinsessa ja prinssi olivat yhtä ja kertoivat toisilleen salaisuuksia ja haaveita ja ikäviäkin muistoja menneisyydestä. He juoksivat kukkivilla niityillä ja ratsastivat rannoilla, joiden hiekka oli hienoakin hienompaa ja lupasivat toisilleen auringon ja kuun ja kaikki siltä väliltä. Talvisin he istuivat linnan saleissa ja pitivät yllä tulta niin takassa kuin toistensa välilläkin. Kietoutuivat karhuntaljoihin ja joivat hienoja viinejä tulen äärellä. Vuodenajat vaihtuivat vaaleanpunaisissa sävyissä. 

Eräänä juuri sellaisena alkusyksyn aamuna, kun aurinko kultaa jo ruskaantunutta maisemaa ja valaisee koko huoneen, makasivat prinsessa ja prinssi aviovuoteessaan hitaasti heräillen. Samaan aikaan toisaalla käytiin appivanhempien kesken kiivasta keskustelua nuorten rakastavaisten tulevaisuudesta. Töitä olisi tehtävä, itseään olisi kehitettävä, kruununperilliset olisi hankittava ajoissa. Joulun jälkeen olisi kuherruskuukausi päättyvä ja oikean elämän aika. Vuodenvaihteessa tässä valtakunnassa puhaltaisivat uudet, pakkasen kylmettämät, raikkaat tuulet.

Mitenhän mahtaa ämmän käydä? Kaukonahjukselle käy tänään ihan hyvin. On aamukahvia kivasti siinä ja illalla überkulttuuripläjäys, kun Ekin kanssa pitäis ottaa uusi musiikkitalo haltuun! AI ETTÄ! Turvakodista luvattiin lainata vielä läppärikin käyttöön, joten jatkoa on luvassa niin Kaukolle kuin prinsessallekin. 

vaalianpunaisin aamutervehdyksin,
nukuinparemminkuinpitkäänaikaan-Kauko