Hei kaikki lukijat? Mitäs kivaa teille kuuluu? Oliko kiva viikonloppu? Entäs kuinkapa on viikko lähtenyt rullaamaan? Ihanaa! Yksisarvisia! Sateenkaaria! Auringonsäteitä! Vaaleanpunaista kermavaahtoa! LOL!
Ja vitut! Varoitan jo nyt, tästä tulee piiitkä avautuminen. Mukaan mahtuu myös hyvää. Mutta paaaaaaljon pahaa. Are you ready? Let's boogie.
Aloitetaan positiivisesti: viikonloppu oli fantsu! Isänpäivävierailu meni kivuttomasti ja nopsaan, iltakyläilyt tyypillä rennosti. Myöhään meni, mut hei; olen niin nuori, että jaksan vähilläkin yöunilla! Ja oh, olen 171cm pitkä todistetusti! Insinöörin mittaustuloksiin on syytä luottaa. Nyt alan vain kulkea ryhdikkäästi, hylkään entisen kysymysmerkki-muotoni. Eki the Huutomerkki!
Mut mitäs mitäs... Maanantaiaamu. Kivat sulle. Kiitos kaikesta. Olet kivoin päivä heti tiistain, keskiviikon, torstain, perjantain, lauantain ja sunnuntain jälkeen. Friends4eva, right? Maanantai, mä oon sun hunajamuru jos sä oot mun suklaasydän.
Sunnuntaikyläily venähti hieman maanantain puolelle. Sänkyyn päästyäni herätyskello ilmoitti "aikaa herätykseen 4.22min" Jeah. "No mut ti-ke on vapaa, jaksaa jaksaa!", ajattelin hyväntuulisena.
Muutaman tunnin kuluttua heräsin siihen pahaenteiseen fiilikseen "miks on näin valosaa?". Puhelin ei kuitenkaan ollut herättänyt; sen sijaan se oli jämähtänyt. Siis totaalisen JÄMÄHTÄNYT! Mikään nappula ei toiminut, herätys ei skulannut, eikä näyttöön tullut valoa, eli myöskin kellonaika oli pimennossa.
No, ei huolta! Minullahan on herätyskello meikkauspöydällä! Aijjoo, se on kyllä niin väärässä ajassa kuin voi vain kello olla syystä, että herätysnappula on paskana ja säätäkseni oikean ajan käännän tuntiviisaria eteenpäin. Nerokasta? EI!
No mut ei täs midistä, tv:n aamuohjelmissahan näkyy aika! Aijjoo, mun tv on paskana! Näytin sille varuiks keskisormea.
No mut radion ihanissa aamuhulinoissahan ne hokee kellonaikaa viiden minuutin välein! Ei muuten hoe. Nimim. "kuuntelin radio vittu aallon aamuporukan hupailuja ainakin 5 minuuttia. Nyt kuvottaa."
Ja eiku pimpottelemaan naapureiden ovia, eivät avaa. Eipä tietenkään.
Kissa pyöri onnettomana jaloissa -koira näet on mummolassa- ja mourus. Sanoin sille: "Mee muualle siitä meuhkaamaan, turkulainen" Pitää pyytää anteeks illalla.
Puhelin edelleen jämähtäneenä mietin ONKO MAHDOLLISTA, ETTEI OLE YHTÄ AINUTTA KELLOA TALOSSA NÄIN VUONNA 2011?! NÄKÖJÄÄN ON! (jälkiviisaana olisin tietysti voinut avata tietokoneen. Esim.)
Eipä auttanut muuta kuin kiskoa vermeet niskaan ja rynnätä pysäkille. Ensimmäinen vastaantulija kertoi kellon olevan 8.26. "Eiku oho, se onki 9.26. Kato hahhah ku mä oon niin vanha, etten..." JOO JOO EI KIINNOSTA! Töissä pitäis olla klo 10, I smell a challenge.
Meikit ja vaihtovaatteet kassissa tossua toisen eteen, bussi tuli just oikeaan aikaan. Jotain hyvää!
Tiiättekö kun on vähän myöhässä ja kiukkunen, niin sitä jotenkin vihaa muita ihmisiä? Siis inhoaa. Pyhää vihaa. Ennenkaikkea niitä ihmisiä, jotka nousevat bussiin, jossa lukee "Kamppi" -Anteeks, meneeks tää bussi Kamppiin? Ei mene, hyvä rouva. Tämä on juoni. Tämä bussi ajaa suoraan Keravalle, ja jättää meidät kaikki sinne asumaan, koska se on ainoa keino saada Keravalle asukkaita. Pakene kun vielä voit! A.k.a hilaa se äässiis nyt sisään ennenku vedän sua kasettiin!
Tai ne äidit rattaineen "Voisitsä auttaa nostamaan nää sinne sisään?" Anteeks, rouva, viimeks kun tarkistin mulla ei ollut lapsia. Käsittääkseni tuo hirviö noissa vaunuissa on sun aikaansaannos. Nosta ite tai kävele. (Oikeesti autoin, älkää nyt äiti-ihmiset tulko hakkaamaan mua.)
Tai sit ne kuvatukset, jotka maksavat 4€ matkansa isoilla seteleillä. Sit me muut odotellaan, kun bussikuski kaivelee vaihtorahoja munakukkarostaan.
Mä käyn usein pääni sisällä niin vihaisia monologeja näissä tilanteissa, etten uskalla niitä edes psykiatrille kertoa.
Jolkottelin läpi kaupungin kirosanat mielessäni ja töihin saavuin klo 10.06. Ei paha! Toki saavuin ilman niitä eväitä, jotka "laitan sit aamulla. Aikaa on kuitenkin, kun ei pidä viedä koiraa ulos" Myöskään se "katon sit aamulla ne työ- ja vaihtovaatteet. Aikaa on kuitenkin, kun ei pidä viedä koiraa ulos." ei toiminut.
Meikkaamiseen meni se 2min tossa takahuoneessa. Maskaarat kehiin ni johan lähtee.
Epämääräisesti meikattuna hommiin käsiksi, ajatukset pois aamusta. Ja hirvee nälkä. Vihreä tee pelastaa. Ja ah, kuulinhan nämä legendaariset sanat n. 20v. typyltä: "Täähän sit ei oo mikään ehkäsykeino." Älä? Ihanko on noin? Siis meinaatko, että oon toiminut viimeiset 13 vuotta jotenkin väärin? Siis hä? Kyllä mä mielelläni maksan parikymppiä, että saan voida pahoin. Mut hei, kiitti tästä infosta!
On se kumma juttu, miten tasapaino hyvien ja huonojen päivien osalta toimii. Pelottavaa.
Ja kyllä mä sen sanon teille kziljoonille lukijoille että jos en olis viikonloppuna saanut tai jos tänään ei olis huippukeikkaa Tavastialla, niin menisin himaan, rakentaisin linnan sohvatyynyistä, istuisin siellä kissani kanssa ja mätkisin itseäni turpaan.
Nyt mä lopetan tän avautumisen, kiitos kun kuuntelitte. Jatkanen illalla rokkaavilla fiilareilla. Tai hei, ehkä se keikka on peruttu? Sit räjähtäis.
-Eki the angry elephant
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti