SAA TUIJOTTAA!

Taannuin muutaman vuoden taaksepäin. Aikaan, jolloin naamaani koristi 14 lävistystä. Ihmisten tuijotus oli jotain käsittämätöntä.
 Olin 18-vuotias, ja rehdillä työnteolla ansaitut rahat upposivat lävistyksiin ja tatuointeihin.

  Oli hienoa kuunnella, useimmiten äiti-ihmisten, lastensa edessä heittelemiä totuuksia "Siis hirveen näköstä! Toi on kamalaa! " (<- sensuroitu versio), ja miettiä, mitähän noistakin lapsista kasvaa. No, nykyistä BB- ja Idols-sukupolvea katsomalla olen saanut vastauksen.
 Yhden kerran napautin takaisin. Bussissa kuultua: "Siis onko joku ampunut sua haulikolla naamaan? Toi on hirveen näköstä!" -Joo, ehkä sun mielestä, mut mieluummin nää korut ku noi saatanan syvät rypyt ympäri naamaa. Ei millään pahalla. (varuiks hymyilin ja näytin keskisormea, olin teini)

 Tein kuitenkin töitä, ansaitsin oman elantoni ja muutoinkin olin kunnon kansalainen. Ja ookoo, ei omien valintojen pidä kaikkia miellyttää, mutta jos on typerä mielipide asiasta, niin olisiko soveliaampaa pitää turpansa kiinni? Jaa'a.
 Ja ps. edelleenkin omaan huomiota herättävät hymykuopat thanks to lävistykset ja kolme kielikorua, ei kaduta. Ne on mun kamuja.

 Mutta että aiheeseen vai? Joko jaarittelin tarpeeksi? Avauduin traumoistani? Homostelua, sanoisi Kauko.

 Kävin äsken sairaslomani kunniaksi kaupassa ilman kantosidettä. Ahdisti hirmuisasti silmien peittelyoperaatio. Fuck that! Mä menen rehellisesti ilman meikkiä! Jumalauta, mulla on viininpunaset silmänympärykset ja puuteri sun muut vaan pahentaa niitä. Niistä tulee entistä "olen hakattu vaimo"-henkiset.

 No, koira följyyn ja kauppaan! Ei tähän aikaan oo kuitenkaan hirveesti ihmisiä mestoilla! Tätä lähiökoreutta lisäsi toki torstaina pesty tukka ja paskaset kledjut. Kun kuitenkin on saigonilla, ni ei tarvi olla parhaimmillaan. Ei lähelläkään. Pipo päähän ni johan kehtaa!

 Matkalla kaikki neljä vastaantulijaa katsoi pitkään. Mene ja tiedä, olivatko katseet merkitsevän ymmärtäviä vai jotain ihan muuta.
Kaupassa tilanne muuttui. KAIKKI katsoivat pitkään (siitä taantuma-fiilis). Vihannesosaston jälkeen eräs vanhempi frouva oikein pysäytti kertoakseen, että "Tuo on ihan järkyttävää" -Niin juu, ihan itse kaaduin ja aiheutin tämän.. "Niinhän se aina menee..." Päätään pudistellen frouva jatkoi ostostensa tekoa. Että näin. Osa musta halus juosta tän ryppynaaman perään, ravistella sitä hiukan ja sanoa, että olen sinkku! Mulla ei oo mitään vaimonhakkaajaa kotona! MÄ KAADUIN! YMMÄRRÄ JUMALAUTA! Mut sit taas osa halus jättää tän pyhäinpäivityksen leidille jaettavaksi yhtä avarakatseisten kamujensa kanssa. Niinku teinkin. Onpahan ompeluseurassa puhuttavaa.

 Anteeks jo valmiiks, äiti, en halua mustamaalata sua, mut muistan kun oltiin kerran jollain kirppiksellä ja siellä oli samaan aikaan joku transu. Sä sanoit: "Kato!" ja osoitit sitä. Mä olin niin vihanen. Missä tahdikkuus?! Oikeesti! Se oli just sitä aikaa kun ihmiset tuijotti mua ja kommentoi ihan surutta.

Kassaneiti tarjoutu pakkaamaan tavarat, wtf?! Molemmat kädet oli ilmoilla! Kahvilanmyyjä small talkkasi siihen malliin, että hiljaisuus kahvin saamisen välillä olis ollut kiusallista. Hullua.

Tällä hetkellä kissa nukkuu pää tassujen välissä, näyttäen enemmän kuolleelta kuin elävältä, koira goijjaa parveketakin päällä (miks se on olkkarin lattialla?! takki siis! Eikä se oikeesti nuku, välillä se kurkkii, onko emäntä tolpillaan) ja mä istun likasessa tukassani sohvalla ketjutupakoiden. Inhorealismia at it's best. Tiistai. Cowabunga!

 En mä vielä lopettanut! Hear, hear! Eki has something more to say!

 Huomenna lekuriin röntgeniin ja arvioitavaks. Ja ehkä joutuu vähän jutskaa jatkosta. Nyt on kolme läheistä tyyppiä sitä mieltä, ettei kaikki oo hyvin. Tai siis neljä, jos äidin sanoihin veljen mielipiteestä on uskominen. Ehkä niitä on enemmänkin. Ehkä hoidan nuppini kuntoon. Ehkä se on pakko. Koska muuten saatan äkkiä lakata bloggaamasta, ja sekös teidän grziljoonien lukijoiden maailmaa mullistais!


  Ystävällisin terveisin,

 Eki - hakattu vaimo, ompeluseuran puheenaihe ja latvasta laho