Kolme hampurilaista = ainakin yksi liikaa

Oijjoi. Tiiättekö sen tilanteen, kun on kiljuva nälkä ja tietää saavansa hyvää sapuskaa? Noh, ruoan ilmestyessä eteen sitä on niin innoissaan että syö syö ja SYÖ! Kävin siis ruokatälleillä. Ja kylläpä tek' hyyää!

 Ihan niinkuin ajattelin, puhuin kuin papupata (puhuuko ne oikeasti?), kävin läpi kaikki ideointini ja kompastelut ja naureskelin omille jutuilleni. Ihan niin ladylike, että oksat pois! Reteästi ilman meikkiä, au naturellement. Koska eikös silloin nainen ole viehättävimmillään? Öö, ei aina.. "Ei noi oo niin pahat. Aion mä sua kyllä pilkata. Ja onko käsi kipeä?"

 Yhteistuumin kokkailtiin, itse hoidin akkojen puuhat eli vihannekset ja dipit, tyyppi miehenä sai olla lihamestari.

 Kaikki tietänevät sen fiiliksen, kun ekan satsin jälkeen on ihan pukralla ja TIETÄÄ ettei lisää pidä ottaa, mutta joku fiilistely-osa aivoissa istuu olkapäällä ja hokee : "oooota lisää, tyttö-pien', olihan se niin makoisaa. ota vaan, rohkeasti nyt!" Ja sit sitä ottaa. Ja ensimmäisen haukun jälkeen tajuaa tehneensä virheen. Kahden burgerin jälkeen oli pakko koomata sohvalla, onneksi tv tarjoilee kaikenmaailman jersey shoreja ja erilaisia frendejä niin voi vaan maata. Toki varuiksi makasin vasemmalla puolella television sijainnista johtuen, ja sekös kättä ärsytti. Nyt se kiukuttelee ihan huolella, kuin teini. Pyh, kyllä burana opettaa, nuori neiti!! Tyypin vointikyselyihin lupasin 'kiljahtaa aina kun sattuu'.

 Loppuilta menikin naureskellessa ja hyvinvoidessa. Good life, I tell you. Scary Movien pieni penis- ja homovitseille laiskasti nauraessa sitä unohtaa ongelmat ja pahat fiilikset. Ja vielä varuiks se kolmas burgeri, oli pakko syödä kun tyyppikin söi. Eräänlaista feminismiä?

 Hyvät yöt, pusut ja moikka. Rappukäytävässä paniikki 'ei jumalauta! unohdin stendarin! nyt en voi polttaa kotimatkaröökiä!' Arka pimpotus ja oven avaa leveästi hymyilevä tyyppi. "Unohdinko mä mun sytkärin tohon pöydälle?" -Eeeet, hehheh, miten niin? "Älä helvetti, tuun tsekkaamaan" Ja siellähän se stendari oli, ohuesti jemmattuna dippiseospussin alle. Kuinka lapsellista!

 Kotimatkalla humalaisia, hassusti pukeutuneita suomenruotsalaisia kovine äänineen, kotona odotti koira iltalenkkiä. Hoidettu. Ja sit oli pakko bloggaa, koska oli kivaa.

 Kello on nyt 2.19, saikkua vielä viikko, koira sai jonkun taantuman; se viskoo luunpätkää ympäri kämppää näyttäen idiootilta, kissa kyttää sohvanreunalla ja napsii koiran hännästä kynsiotteen aina tilaisuuden tullen. Esbo - bättre folk. Javisst!

 Ei auta, pakko se on napata ketipinorit naamaan ja nähdä hulluja unia niiden kanssa.

 Mutta hei, tää oli mukava päivä. Koska mukavina päivinä nauretaan paljon!
 

 Nauruterkuin,

 Ekii ja Turoo! Eiku.. hetkinen