Keskiviikko? What?! Viikossa on seitsemän päivää, you do the math..

Jaahas, mitäs tästä päivästä pitäis kertoa? Ehkei mitään. Eiliset kanatacot on päivän menu, kaikki on taas perus. Jossain takaraivossa vituttaa joku asia suuresti. En tiiä mikä, enkä haluakaan tietää, koska se tarkottais, että asiaa pitäis ruveta käsittelemään. Angstiboogie, huomaan.

Mut hei, jotain hyvää! TEIN PÄÄTÖKSEN! Vaikka oon ite ehkä maailman kolmanneks huonoin puhelimeen/viesteihinvastaaja, ei se tarkota, että mun puheluihin ei vastata! Tai itseasiassa, karma is a bitch. Mut kuitenkin, nyt riitti! Joku roti! Ei sit enää nähä!! Psykiatrin mukaan suojamuurini on naurettavan korkea ja vahva, ja oikeasti haluan vain terveen parisuhteen ja vittu 3 lasta ja koiran ja farkun, mut hei khamoon, jotain anarkiaa! Mä ryhdyn parisuhteeseen sit ku haluan.

Jos nyt mun kämpästä tehtäis joku uutisartikkeli, joutuis ne journalistit käyttämään "WARNING! These images may be shocking!"-varoitustekstejä. Like seriously. Missä äiti on? Miksei se tuu siivoo? Miksen mä siivoo? Oon 27 ja tiedän, mitä siivous tarkoittaa.

Ah, eiliset Ketipinorit lienee osasyyllisiä, mut tänään on semmonen "eniten vituttaa kaikki"-olo.

Nyt lähen kaivamaan kuoppaa tonne rudarille ja meen makaamaan sinne.

Terkuin,

Eki, 2.11. Kaikkien teinien päivä

Ps. päikkäreiden tiedetään rauhottavan, itse otin päikkärit, tarkastelin tekstiä ja tulin siihen tulokseen, että näinpä. Puhelin on kuudetta päivää kiinni maksamattoman laskun takia, tyyppi ei vastaa, sähkölasku erääntyy. Vähempikin vituttais. Enempi viel enemmän. 
 Sen sijaan, että hoitaisin asiat kuntoon järkevästi, aion joku päivä lyödä musamaailmassa läpi, tienata miljoonia, kehittää vakavan päihdeongelman ja kuolla siihen.

Ekin keskiviikko, almost positiivisia ajatuksia täynnä.