Marraskuu [x] DONE!

Yleisön pyynnöstä laskeudun hetkeksi teidän koiranruokaa syövien kuolevaisten pariin ja kerron mikä meininki. (Koiranruokakommentti sai alkunsa, kun keskustelin tuossa työmatkalla olleen äitini kanssa, joka astui juuri kotiovesta sisälle ja sanoi "nyt täytyy lopettaa ja mennä syömään jotain VIPin tekemää koiranruokaa". Mun mielestä siihen lauseeseen oli kans ihan hyvä lopettaa. Oon mä tiennyt, että vanhemmat ihmiset syö kuin syökin joskus kissan-/koiranruokaa, mut en mä ihan oikeasti ikinä uskonut rakkaan, nuorekkaan äitini kuuluvan niihin ihmisiin miehensä kanssa. VIP on muuten lyhenne sanoista Vittumainen IsäPuoli, jos jäi jollekin epäselväksi.

Sitten kakkauutisiin. (Sisältää matinkyläläisille sopimattomia kohtia.)
Kävin tossa tovi sitten kaupassa ja kyllä jaksaa aina yhtä usein hämmästyttää, että siinä ku toljotat puolpäivää paikallas ja ois aivan sama istukko pöntöllä vai sohvalla vai millä toimistojakkaralla nyt sitten kukin istuu niin ei vaan kiusallakaan tuu kakkahätä, mut auta armias kun lähet liikkelle. Liike synnyttää liikettä ja sit kipinkapin kaupasta kotiin ja hirveellä hätätilatappokilarimoodilla suunta kohti vessaa. VMP. Tätä tää on ollut kaks päivää. Meidän kuherruskuukausikin tais eilen loppua ton yhen Dorkkiksen kanssa mun ilmoitukseen, että en mä tiiä voinko mä lähteä kylään, koska ÄH en kehtaa sanoa, no okei, koska mulla on kauhea kakkahätä. Kierron puoliväli yhdistettynä parin päivän ryhtiliikkeeseen on yhtä kuin hatullinen paskaa. Tän informaation jälkeen, kun se Dorkkis Puol-Panda nyt kuitenkin lukee tämän, peli on jo lopullisesti menetetty eikä se raukka ehtinyt mua edes mekossa näkemään. Sad me sad you. Buhuu.

Huvittavia piirteitä kyllä nousee itsessä heti, kun vähän ryhdistäytyy. Kassalla pakkasin hyvällä fiiliksellä luonnonjugurttia ja mehukeittoa ja hedelmää jos jonkinlaista ja katsoin sivusilmällä paheksuvasti, kun motoristi-sikaniska vieressä lappas koffia, pakastepizzaa ja muuta paskaa hihnan täyteen. You're gonna die on that shit, you fool, huusin ja juoksin kipinkapin kakkahädässä Kirstinkatua karkuun.

 

Sama juttu eilen, kun satuin katsomaan 4D: Hurja painonpudotus-sarjaa ja siinä se muija painoi 202kg ja sit sillä oli joka kerta jotain ihan separeita tekosyitä miksei se voi treenaa ja miks se on lihonu jossain kolmessa viikossa jotain 15kg takaisin. Tsiisus, että mua sieppas, kun akalla on siinä kaikki maailman tuki ympärillä ja se oli pudottanut jo jotain 45kg ja saanu hienon auton ja kuntosalit olkkariin ja sit se vaan on sillai, että whotevö. Eihän toi oo niinku mitenkään katsojaa motivoivaa? Mut niinhän se on, että ihmisissä tuppaa ärsyttämään ne piirteet, jotka itsessä vaivaa. Ite oon onnistuneesti perunut kaikki jumpat alkuviikolta paitsi sänkyzumban, mut senkin hoidin laiskasti vaan selälleen köllötellen. Oon ehkä maailman eittämättä ristiriitasin laiskuri, mut hei! mä tanssin kuitenkin joka päivä kotona vähintään tunnin syystä että kukaan ei - luojan kiitos - ole näkemässä ja syystä että maailmassa on vaan niin liikaa loistavaa musiikkia, joka valuis ihan hukkaan, jos kukaan ei tajuais joraa.

Menin tossa fiksuna ihmisenä asettamaan vielä koko perheen glögikutsujen deadlinen tohon kahen viikon päähän. Onpahan ahdistus, joka ajaa laittamaan tän kämpän lopulliseen kondikseen ja sit voi rypee taas rennosti, koska sisustussuunnittelijaa/-asiantuntijaa musta ei tällä vauhdilla oo nimeksikään. Viuh! Menkäähän tanssimaan lapset! Huomenna pärähtää ilmoille jotain suurta! Can't wait...

Ryhdikkäin terveisin,
Kevytlevite-Kauko